Välttämätön paha: kokkaaminen.

Inhoan ruuanlaittoa. Olen kyllä ihan kelpo kotitalousihminen, sellainen tosin joka mukaleipoo käyttäen valmistaikinaa mutta silti.
Osaan improvisoida hieman raaka-aineissa ja käsitellä niitä esim yököttelemättä kanan paloittelua ja sen sellaista. Keittiönikään ei ole mikään läävä.

Mutta ei se silti kivaa ole. Jos yhdessä laitetaan ruokaa niin minä olen se joka yrittää luistaa kaikesta tai pilkkoo puoli tuntia valkosipulinkynsiä verkkaiseen tahtiin jotta se olisi terapeuttista.
En myöskään osaa ikinä päättää mitä söisi. Kunhan nyt jotain, nopeaa.

Laitan kuitenkin ihan normaalisti kotiruokaa josta riittää about kolmeksi päiväksi(yli kolme päivää vanhaa en enää syö, hyi.)
Siinä on vaan sellainen juttu että pilaan aina paistinpannun. Kovinkaan naama ei kestä yli vuotta ilman että olisin jo maustanut ruokani sillä teflonpinnoitteella.
Tiedän kyllä miten paistinpannua pitää käyttää mutta siinä on vaan sellainen juttu että tykkään paistaa ruuan hyvin. Tykkään myös tehdä muita asioita samaan aikaan ettei käy tylsäksi se seisoskelu ja säästyy aikaakin kun multitaskaa. So there you have it. Muuta ei tarvita.
Lähes poikkeuksetta mun paisteluiden jälkiä saa tutkia savusukeltamalla ja haistella ruuan sulotuoksuja minkä nyt kaasunaamarilta kykenee.

Ja ulkomailla sitten, kaikissa maissa ei ole teflonpannut yleisessä käytössä, esim. Ilmeisesti etelä-euroopassa. Madeiralla aiheutin joka aamu palohälytyksen hotellihuoneessa kun paistelin vähän kananmunia. "Mikä liesituuletin?"
Joka aamu, no, kai se oli niiden pakko tarkistaa vaikka varmaan arvasivat, puhelin soi.
"Hello, is everything allright? The fire alarm went on."
"Jees jees aim tsast meiking brekfast, dont wori!"
Semmosta.

Teen ruokaa koska olen köyhä, nirso, haluan syödä terveellisesti ja kuka muka laittaisi minulle turvallisinta ruokaa ellen minä itse? Siis turvallisella meinaan sitä ettei siinä ole sipulia, läskiä eikä mitään muutakaan epäilyttävää. Tosin aika vaikeaa siitä on tehty kun lihahyllyn tuotteiden laatu kokee loppumatonta mahalaskua. Kanoista nyt on turha puhuakaan, sen ihme läskin ja kaiken vastaavan osuus on prosentuaalisesti kasvanut koko ajan suhteessa lihan määrään, mutta että nyt löysin 10% jauhelihasta läskinpaloja. Ei siis narskua vaan löllöjä läskinpaloja. Ja ikävä kyllä vasta syöntivaiheessa. Vaikka pokka piti sillä hetkellä niin tiesin traumatisoituneeni syvästi enkä enää luota jauhelihaan. Great..
Yksi asia on mistä vois kans purnata on maggi liemikuutiot. Toisin kun knorrit, nämä eivät sula. En tiedä että pitäisikö niitä varten olla pieni raastin vai pitäisikö ne hakata ensin nuijalla hienoksi. Joka tapauksessa, nopeammin selviää kun kipittää naapurikauppaan jos ei löydy oikeanlaisia, säästyy sitten siltäkin ylläriltä että jossain haarukallisessa on kokonainen liemikuutio, nami.

Ei kai muuta nyt just, en mä nää ees kokonaan mitä täs kirjottelen koska mulla on nykyään niin pieni tietokone, mut hienoa on se että tää laittaa automaattisesti ison kirjaimen lauseen alkuun, ah!