Aamulla löysin muruseni virkeänä (hitosti virkeempänä ku mä) kurkkimassa boxistaan.
(kuva)
Iskin sen tarhaan odottelemaan potentiaalista laidunkaiffaria koska ei voi vielkää laiduntaa koko pvää kylmiltään.
Tarkastelee tiluksia.
Siellä se sitten möykkäs viskibassollaan ja availi ääntään kun vuoden se on ollut kuin mykkä paskalla. Taisipa kerran tehdä jonkun riehakkaan hypynkin!
Kaveri tuli.
Kaverille hirnuttiin jo kun sitä tuotiin portille (wtf tota hevosta vaivaa, miks se on noin hyväl tuulel?)
Kaverille välitön seal of approval.
En ole ikinä nähnyt F:n olevan noin normaalin sosiaalinen vaikka se yleensä loppujen lopuksi kaikkien kanssa voikin ulkoilla. Olen niin onnellinen jos tämä piristää sitä koska se juuri oli tarkoitukseni. Kyllä mielenlaadulla on paljon merkitystä yleiskuntoonkin.
Tämän vuoden kaveri, kuten viime vuotinenkin on se pakollinen kiintiöapina joka laidunkauden tullen kuvittelee olevansa villihevonen eikä anna kiinni ilman hyvin tähdättyä nukutusnuolta, siksi tämäkään ei ollut kauhean haluttua laidunseuraa koska villitsee muutkin.
Sanoin että hyvää onnee vaan jos meinaa mun hevosen villitä mukaansa, ja eihän se siinä onnistunut. Joutui siis ihan yksin juoksuttamaan omistajiaan parikyt minaa ympäri laidunta, F ei osallistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti