Winter solstice, vuoden pimein päivä.

Voi hyvää päivää kun en tule koko päivää.

Olin perjantaina tavoistani poiketen vähän juhlistanut, no vaikka siksi että toi rosis etappi on nyt suoritettu.
Perjantai... olin yhellä treenikämpällä ja sitten kutsuin porukkaa mun luo. Tai siis annoin niiden tulla mun luo.
Yleisesti ottaen mulla ei käy vieraita vaan jos on jotain niin minä meen, täällä seinät on paperia enkä ehkä jaksa enää mitään bilekämppää ylläpitää hohhoijjaa... edellinen asuntoni oli juuri semmoinen mutta se oli 10 vuotta sitten se.

I really can not...

Aamuyöstä, en ole varma että oliko enää mitenkään erityisen pienet tunnit kyseessä, ovelta kuului koputusta(ovikello ei toimi and I like it like that) menin sitten nakit silmillä avaamaan niin naapuri siellä hepuloi vitusti, ne nimittäin sai valituksen metelistä ja kun kuuli että munkin kämpästä kuuluu rappuun musaa niin sehän alko syyttelee et mun vika että hän sai valituksen ja asiaan palataan ens viikolla.
Oon sika, mua alko naurattaa.

Noooh, otetaas hiukka takapakkia. Ensinnäkin, nämä naapurit humppaavat kuuluvasti joka viikonloppu, joten aika luonnollista että he saivat syyn tästä melujen yhdistymisestä. Oli varmaan nuorukaisen eka valitus kun niin vauhkona oli, ja oli myös kumman virtaisan oloinen ottaen huomioon että kello oli about viisi aamulla.

Aamulla oli heippalappu eteisen matolla!

Vastasin siihen toisella heippalapulla että onko eka valitus ja tietääkö hän mitä sen jälkeen tehdään? Jatketaan elämää.
Mainitsin myös että mulla viimeisen vuoden aikana useiten käynyt vieras on poliisi, joten jos ei viittittäs kiinnittää enempää huomiota tähän kerrokseen kun heillä tuntuu tuo hitti palavan siinä määrin että haisee koko rappu ja muutenkin viikonloput läpeensä lamppaa niitä mopsin silmiä piilottelevia piriveijareita.

Seuraava lappu joka tuli olikin sovitteleva että ookoo yritetään kimpassa elää niin ettei tuu valituksia ja joulun toivotuksetkin oli.

Se oli hyvä. Oon pitkään miettinyt jo että kehtaanko mainita siitä hajusta että kannattais varoa vähän, en halua kellekään ikävyyksiä mutta en myöskään itselleni, koska jos joku soittaa poliisit pilven käryn takia niin kuka on eka epäilty? Minä.
Vaikka täältä ei mitään löydy niin ei se kotietsintä silti mikään harmiton juttu ole.
(Tähän väliin on hyvä muistuttaa että tää ei oo mitään lintukotoaluetta joten täällä nyt voi olla kaikenlaista ja se on ihan luonnollista)

Noh, illanvietto vei kyllä mehut meikäläisestä. Vähän harmittaa. En haluis missata yhtään päivää nukkuen. Ja jos valvon pitkin yötä, nukun koko seuraavan päivän. Näin tein, kunhan hain kiinalaista ruokaa lähimmästä kiinalasta.
Joku kiva oli jättänyt vielä rainbow colaa jääkaappiin (maistui silloin hyvältä, nyt maistuu ihan iteltään)

Ranekin joutu näemmä jakamaan petinsä.

Sunnuntai, mulla PITI olla vapaa viikonloppu, mutta kaikilla muilla oli joku pakottava este eikä aamutalliin ollut tekijää joten uhrauduin. Nimenomaan uhrauduin.
Väsytti vieläkin niiiin paljon, maha ja selkä ja ranteet on niiiin kipeät. Tein aikataulun mukaset hommat niinkuin piti ja aurinko ei meinannut nousta ollenkaan. Nyt tän päivän jälkeen on siis suunta vaan parempaan, onneks!
Hevoset pääsi puettuna ulos ja minä menin hetkeksi ottamaan vanhat kunnon otsa pöytään- nokoset satulahuoneeseen.
Tunnin siinä kuolasin ennen kun heräsin sitten ja ryhdyin hommiin, mahakivun parannuttua. Meinasin nimittäin jo että joutuuko tässä oksentamaan että helpottaa. Onneksi ei, koska en osaa pakottaa itseäni siihen.
Kuin täi turpeessa siivosin boxit, ja viestittelin ripsihuoltajalleni koska tänään piti olla huoltoaika.
Mutta!

Olin tossa liimannut pikaliimalla naamaani tekoripset. Ei siinä mitään, ihan kivalta näyttä mutta pois ne ei kyllä lähde.
Sain naurut ja kehoituksen ottaa yhteyttä kun liima kuluu pois.

Hieno homma, tein itse ja säästin! Yritän olla tuntematta itseäni pölkkypääksi.

Tekaisin muuten joutessani Poni-Haan blogiin tekstin Freddyn kuulumisista ja elämästä tuntihevosuran päätyttyä kun olin luvannut tehdä sen jo ajat sitten mutta nyt bloginpitäjä tarvitsi kipeästi blogijoulukalenteriin tarinan, niin ryhdyin toimeen ja valitsin pari kuvaa.
Täällä se on, 18. Luukku.

Kymmenen vuoden jälkeenkin jotkut vielä muistavat :) ja uudemmat voivat fiilistellä tallin hevosten historiaa, koska onhan siitä jo 20 vuotta kun Freddy tuli peehoohon. 20 vuotta!! Omg. En voi käsittää.