Mun ja Ranen vuosipäivä :3

5.12 oli se päivä jolloin pieni villikko tuli taloon. Tasan vuosi kun se ensimmäisen kerran väänsi suklaapehmiksen mun uudelle matolle joka onkin sen oma leikkimatto muutenkin. Mutta eka asia kotona on maton tortuttaminen.

Se on vieläkin yhtä ihana. Tää vuosi on kulunut siinä että ollaan opeteltu "how to dog", eli ei se kummempia osaa, kulkea remmissä(kunhan muistuttaa siitä lenkin aluksi että ehei tälläkään kertaa ei vedetä), osaa istua ja mennä maahan, tosin hätäsesti, ja osaa tulla luokse jos ei ole korvat kiinni. Koirapuistossa kannattaa olla mukana melkein paketti raakaa jauhelihaa jotta hänen arvonsa mielestä kiinniantaminen on kannattavaa. Tätä koiraa on osattava kusettaa monin eri tavoin.

Ei pissata vielä, oikeesti! Don't make me...

Vieläkään ei ole tuhonnut mitään kotona ja sillä on kissojen kanssa aivan erityinen suhde johon ei vielä vuodenkaan jälkeen kuulu luottamus. Kisut lällättelee sille ja syö sen ruokia, jonka yritän estää parhaani mukaan.
Se on kato niin helppoa kun voi liitää olkkarin halki,ottaa yhden maakosketuksen ja liitää sohvan käsinojalle jossa on taas turvassa.

Anna pallo.. :(

Rane oppi sisäsiistiksi aika nopeasti ja helposti. Ei tarvinnut sanomalehtiäja jos tuli tilanne että hänen oli kustava sisälle, johtui se yleensä siitä että en ehtinyt ajoissa ulos sen kanssa syystä että se rupes riehumaan ja kun pidätyskykyä ei vielä ollut.
Ainoa miten osoitin sen että ei ole hyvä pissiä sisälle oli se että nyrpistin naamaani ja sanoin sille että tämmönen ei olis niin toivottavaa. Mistä se muuten tietää eron ulkotilojen ja sisätilojen välillä?
Vahinkoja sattu tosi vähän, ja kohta se oli kokonaan sisäsiisti. Kotikin niin pieni ettei sitä tarvinnut edes merkkailla.
Merkkailun oppikin aika myöhään mutta nyt on siinä tosi ahkera. Muuten ei ole ollut mitään ongelmaa siinä ettei ole kastroitu joten pitäkööt pallinsa.

Lumi oli ihanaa. Kippurahäntästrutsi.

Kasvattaja oli käymässä suomessamessukeskuksessa koiranäyttelyssä 6.12 ja kysyi voiko tulla moikkaamaan Ranea samalla(hänelle sen nimi on tosiaan Karu eli karhu. Muuthan on Toomas, Taavi ja Triinu).
Eli kiva juttu, tervetuloa vaan.
Mukana oli eräs suomalainen kasvattaja joka oli toiminut välikätenä.
Rane tuntui tunnistavan kasvattajansa heti :) ja toki sen oli pakko esiintyä ja sekoilla vieraille.
Kehuja sai poika, kuulemma nätti naama, hyvä väritys, isokokoinen, iloinen ,rohkea ja avoin koira. Samaa luonnetta kun pentuna, eli kulkee rinta rottingilla joka paikkaan.

Sanoin että se on paras koira mitä kuvitella saattaa, ja onhan se tosi komea. Siitä tulee vielä tosi äijä koska sillä riittää raamia.

Kuulin juttuja millainen se ja sisarukset olivat pentuina, ja Rane on kuulemma isoin ja on myös pentueesta ekana syntynyt.
Tykkäs jo pienenä nukkua ihan vaan kylmällä lattialla kun muut nukku pedissä(tällä hetkellä näkyy käpertyneen mun sänkyyn).

Pullea musta sahapukki

Oli kiva kun tulivat käymään :) kuulemma jäi tämä pentue Ranen emän viimeiseksi. Alkaa kai olla aika siirtyä ihan eläkkeelle kotikoiraksi.

Nyt kun Rane on täyskasvuinen, ollaan alotettu vähän urheilullisemmat harjoitukset. Aikomus tehdä lenkkejä vaativammassa maastossa, juosta(myös minä, eikä pelkästään sillee et juoksutan sitä niinkuin hevosta eli seison paikallani kun koira vetää hepulissa ympyrää ihan täysiä samalla kun ulvon naurusta.
Rappusia ollaan juostu, minä kun en asu ihan alimmassa kerroksessa.

Ruokinta pelittää, yhteiselämä pelittää, näillä näkymin seuraava ell reissu tammikuussa kun rokotetaan!