Otinpa sitten kolmen tunnin päikkärit ja mietin että en kai mä nyt kotiinkaan viitsi jäädä.
Aamuyöllä kuuntelin kun ihmiset puhuivat.. mietin siinä että kuinka paljon ihmiset peitteleekään negatiivisia tunteita. Vaikuttavat muuten olevan niin happy-go-lucky ja YOLO, mutta se minkä päihteet tuovat pintaan ja aiheuttavat onkin jotain ihan muuta.
Mä en ikinä lähe siihen fiilikseen mukaan, en ikinä silloin kun ihminen on päihtynyt. Jos jotain puhun, sanon että ajattele tai toimi sitten kun olet selvinpäin, silloin erotat toden alkoholin yms aiheuttamista aamuyön aikaan ilmestyvistä möröistä.
Entä minä sitten? Aion aina poistua klo 2-4, mutta kyllä se aina aamu kasiin menee kun välttelen ulosmenoa.
Sanottiin sitä nuorempana walk of shameksi, vaikka siihen ei mitään varsinaista häpeää liittyisikään.
Se on vaan se kun näyttää samalta kun tuntuu. Hyi hitto.
Illanistujaisissa aina jossain vaiheessa iskee se tunne että on maailman yksinäisin ihminen. Kumppani ei ole vastaus siihen,oikeankin ihmisen kohdalla se on vaan laastari.
Pitää oppia olemaan se saari, en mä osaa kuvitella yrittäväni olla jotain muuta kun olen.
Ehkä ihminen ei ole saari, mutta jos sattuu olemaan niin asian kanssa on opittava elämään.
Joku kuva.
Nyt oon antanut itseni levätä nää pari typerää pääsiäispäivää. Netflixistä family guy ja löysin netistä leffan jonka oon nähnyt ajat sitten, joka on taas sen tyyppinen leffa josta pidän. Gia.
7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti