Mähän asun Helsingissä alueella jossa on kaikkea. Huumeita, huoria, poliiseja, baareja ja edellämainittujen uhreja.
En yleensä anna kellekään mitään, koska en polta tupakkaa enkä kieri rahassa. Puhelinta en lainaa koska haluan pitää sen jatkossakin ilman että joudun tappelemaan siitä. Jos joku kysyy niin akku on loppu tai mulla ei oo saldoo. Yeah right, ei mulla mitään prepaidia oikeasti ole.
Mut sit tulee joskus näitä tapauksia jotka pyytää apua ihan vilpittömästi koska ovat saaneet itsensä johonkin liemeen tai jotain on muuten vaan käynyt. Kyllä mä siis yleensä kuuntelen loppuun mitä kelläkin sankarilla on asiaa ja päätän sen pohjalta.
Tänään kun tulin Ranen kaa aamulenkiltä, vastaan tuli hukassa olevan näköinen mieshenkilö, joka aloitti oikein kohteliaasti että voisinko mitenkään auttaa et tää on kauhean noloa...
Pysähdyin kuuntelemaan.
Dude kertoi olleensa yötä jonkun naisihmisen luona, ja herättyään huomannut että lompakko on TÄYSIN putsattu, matkakorttia myöten. Bussirahaa siis pyysi että kotiin pääsis, mikä on ihan ymmärrettävä haave siinä vaiheessa jos on aamulla krapulassa kalliossa pitkän yön jälkeen auringon paistaessa.
Seutulipun hintaa pyysi, ja mulla oli sattumoisin just nyt mahdollisuus auttaa.
Kysyin sitten että mites nyt tälleen, oliks jatkot vai ja joukossa joku rotta vai mitä kävi?
Naama punaisena mies myönsi että oli maksullisissa ollut sitten ja puoliso odottaa kotona... oli niin nolona kyllä.
Toivotin vaan onnea matkaan koska se tulee tarpeeseen, ja kannattaa käyttää se dösämatka tehokkaasti keksien todella hyvää selitystä.
Voi voi... mutta sellasta ihmiselämä voi olla kulissien takana.
Kalliossa ei ole kulisseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti