Trust issues.

Monikohan niistä ihmisistä jotka kunkin elämässä on, osoittautuu oikeasti luotettaviksi. Luotettaviksi kuin muuri?

Porukka luulee olevansa hyviä ystäviä mut "en mä tota asiaa sun takia tee."
Ennakkoluuloja, pelkoja, laiskuutta, ja käsien pesemistä.

Mä en ees yritä pyytää keltään mitään mihin liittyis vastuu. Voin vaan aina jo etukäteen nähdä sen vastahakosen ilmeen mikä kysymistä seurais.

Kyllä mä oon mun luottoihmisille takas hyvin luotettava.
Esimerkki: olen ottanut toisen ihmisen ylinopeussakot kontolleni, koska muuten häneltä olisi lähtenyt kortti kuivumaan kun on aikasemminkin ollut raskas kaasujalka.
Mutta mulla ei ole. Mul oli varaa ottaa se sakko koska niitä ei oo yhtään mulla tilillä.
Okei, mä sain merkinnän sakosta, mutta hän sai pitää kortin ja maksoi sakon. Ei sen vakavampi homma.
Eikä se ollu mulle yhtään epämiellyttävää!

Sitä on luottamus.
Luottamus ei kuitenkaan ole sitä että olisin sen jälkeen jäänyt roikkumaan vastapalveluksen perässä, koska kun on luottamusta, sitä ei tarvi kytätä.

Tässä maailmassa mulla on vanhempieni, joita arvostan suuresti, lisäksi yks ihminen johon voin luottaa täysin, ja joka voi luottaa muhun.
Kaikki muut muuttuu epäluulosiks, haluttomiks tai jopa pelokkaiks jos niiltä pyytää jotain. Vitut semmosista viiden pennin ystävistä. Niitä voi pitää ympärillä mutta ne on mitä on, viihdettä.

Se joka tän lukee... pitäkää kiinni niistä joihin voitte luottaa ja antakaa sama takas. Eiköhän täällä oo jo ihan tarpeeks rottii joilla ei mitään tee.