Musta tulee Uuno Turhapuro.

Hampaiden suhteen... no ei ihan.

Haljennut hammas alkoi vittuilemaan, ja hammashan vittuilee sillee exponentiaalisesti.
Ensin se vähän muistuttelee itestään, sit se muistuttelee kunnolla itestään ja sit kohta se kipu on niin kova että se lähestulkoon invalidisoi ja sitten sitä itketään ja tuhistaan sohvalla sikiöasennossa odottaen seuraavaa hetkeä kun ei satu niin paljon. Sitten todetaan että ei mua enää satu, en mä nyt mihkään lähe. Viimeinen vaihe toistetaan about 5 kertaa.

Aluks en osannu paikallistaa sitä koska kipu säteili pahiten kohtaan jossa mulla ei ole hammasta. Siinä oli kai joku hermon pää, koska hammas äityi vittuilemaan viime pakkasjakson aikana, kylmyys ärsytti paljastunutta hermoa ja täten säteili puolen pään alueelle alaleuasta silmäkulmaan.

Pärjäsin panacodeilla ja pesemällä ahkerasti hampaita, odotin sopivaa vapaahetkeä jolloin mennä päivystykseen.
Sit se alko jo väsyttää se jatkuva särky siinä määrin etten jaksanut töiden ohella lähteä omaa hevosta hoitamaan kun pilkin auton ratissa melkein.

Nyrkkisääntö on se, että jos silmät ei meinaa pysyä auki niin että näyttää että teitä olisi 3 vierekkäin, ja sillä keskimmäisellä pysyminen tuntuu haasteelliselta, silloin suorinta tietä kotiin stereot täysillä ja kylmäilmapuhallus naamaa kohti.

Päätin sitten tuossa sunnuntai-iltana soittaa särkypäivystykseen ja puol seiskaks menin Haartmannin sairaalaan.
Vaikka siel on tullu käytyy nihkeissä merkeissä, niin ei mulla oo mitään noita kaupungin hammaslääkäreitä vastaan, niillä on peloteltu lapsuudesta asti niin nyt kun on käynyt siellä niin on huomannut että ihan normaalia, hammaslääkärit ja hoitajat osaavia ja mukavia.

Mähän kävin pitkään yksityisellä(joka itseasiassa mokas mun hampaiden kanssa ja yks vanha juurihoidettukin jouduttiin poistamaan pikku virheiden takia jotka heikensivät hammasta), kun äiti aatteli et se on parempi. Aina parasta lapselle.
Mut sit aloin tajuumaan että ei se raha puussa kasva ja sanoin että alan käyttää julkista, sama koulutus niillä on.

Noooh, hammas oli lohjennut ienrajan alapuolelle asti, ja aikaa varatessani sanoin että oon varautunut siihen että hammas lähtee.
Iso poskihammas, taaimmainen ylhäältä.
No niinhän ne totes et joudutaan poistamaan.
Siinä vaiheessa oli ihan herttaisen yhdentekevää että lyökö ne mua lapiolla naamaan mutta sen ongelman on ratkettava.
Ei muuta ku puudutuspiikit kitaan ja rupesivat hammasta vääntelemään. Se rutina on aika härskin kuulosta!
Näyttivät saalistaan ja hammas oli ihan siistin näkönen miinus puuttuva pälänenn...
Ei mitään mustaa tai muuta hampaalle epäsovinnaista väriä.
Tuppo suussa poistuin.

Hirvee nälkä oli mut oli syömäkielto, onneks proteiinipirtelöö sai juua.

Seuraavana päivänä normi iltatalli ja kenkäsinpä ohimennen yhen hevosenkin(hirvee pahvikavio ollut, nyt puolentoista vuoden jälkeen ollaan saatu sille jo kunnollista tervettä kavionseinämää! Jota sillä ei kuulemma oo ollu moniin vuosiin... arvasin et olin oikeassa ;)
Saikullahan sitä pitäs olla hampaanpoistoo seuraavana päivänä, mut en mä nyt ajatellu et se sen kummosempaa olis.
No oli se vähä raskasta. Toinen poski oli paksu ja kyllä se oli kipeä.
Särkylääkkeiden teho kestää sen about 6h, ja se oli kyllä se aikaväli että joutu ottaa lisää.
Illalla ku meni puolenyön aikaan nukkuu nii aamukuudelt heräs et ai saatanan saatana, kuka löi?

Seuraavat pari pv julistin saikuksi.
Juu, en mä mihkään muualle menny ku Freddyn hoitaa, ja ehkä ramppasin keskustan kaupoissa, siivosin ja sisustin.
Mulla kokee kämppä taas muutosvaihetta.

Tuli oikeesti noista kytistä ja niiden alentuvista kommenteista sellanen tarve kompensoida siivoomalla ja laittautumalla sitä että ne ajattelee et oon nisti.
Niillä kun on koneella tieto että "H". That's all that matters.
Siit tulee mulle viel neurooseja...

No, kuitenkin, saikkupäivät loppu, nyt on torstai. Heräsin kasilta siihen että hikoilin kuin sika ja olo on paska.
Oisko se hammas aiheuttanu jonkun tulehduksen... sen juuret oli niin lähellä poskionteloa ja kun muuten en oo ollu kipeä.
Hammaslääkäriin jos soitan niin ne soittaa takas ehkä huomenna, niin kovat ruuhkat on.
Oma apu paras apu, olin siivonnut lääkekaapin (järjestellyt, en "putsannut" ja muistin löytäneeni sieltä antibioottikuurin...
Kefexiniä! Olen pelastettu, ehkä, mut koitetaan! Antibiootti, panacodit, lyrica, ja vielä jenkeistä tuotu duactiin verrattavissa oleva nuhalääke joka saleen näkyy poliisin tikussa pirinä koska siinä vaikuttava aine on pseudoefedriini josta valmistetaan metaa. Jenkeissä apteekissa vaan apteekkari sitä mulle mainosti että älä ota näitä antihistamiinia sisältäviä, ne väsyttää, ota mieluummin tätä, kai sä haluut jaksaa bilettää! Kiesus mikä setämies.

No, nyt kärsin tässä ja odotan että joku lääke vaikuttas.

Naamaan sattuu. Onneks pesin hiukset illalla, muuten vielä kaiken lisäks ällöttäisin itteeni.