Tiedän että on monia asioita mitä voin tehdä asian eteen ja aion tältä listalta pudotella itseäni jarruttavia asioita yks kerrallaan pois.
- ylimääräisen sokerin syöminen
- muutenkin ruokavalio kuntoon
- joka päivä lisäravinteet
- kun mahdollista, mahdollisimman vähän lääkkeitä
- kuntosalikäynnit viikko-ohjelmaan takas
- Ruoka-ajat! Älä syö klo 23 hirveetä määrää enää vaan aikaisemmin
- nukkuma-ajoista kiinni pitäminen.
- stressin poistaminen elämästä, keinoja hallita sitä.
No, listaa voi kasvattaa vielä.
Possunuha sinkosi mut terveydellisesti kaks vuotta menneisyyteen yhdessä kuukaudessa, ja sen mukaan sopeutuen on toteutettava noi asiat.
Nimittäin multa lähti painoa varmaan sen verran kun olin sitä saanut. Ihan on juutalaislook nyt. Ällötän itteäni ja kaikki vaatteet on ihan liian isoja.
Ruokahalu jäi myös johonkin taudin myötä, joten mitä noihin ruokavaliomääräyksiin tulee, niin toistaiseksi en vielä voi jättää sokeria ja muuta paskaa, koska en liho muulla, enkä jaksa vielä syödä normaalia ruokaa niin paljon että se lihottaisi.
Vaikka ylenmääräinen sokerinsyönti väsyttää, niin joudun valitettavasti olemaan munkkipossudieetillä vaikka tiedän että sokerin syönti loppupeleissä väsyttää, ja toivon että voin siirtyä parempaan ravintoon ennen kun sairastun diabetekseen...
Lääkkeet toki vähän väsyttää ainakin aamuisin, mutta muu terveydentila ei salli vielä vähentää, vaan pikkuhiljaa. Mulla rutisee vieläkin kylkiluu hengittäessä ja sattuu myös välillä, saati sit selkäkivut nyt kun mun lihakset on ihan surkastuneet.
Oon joutunut syömään niin paljon panacodeja että mua ällöttää! Ensin oli suht kauheet kivut influenssan takia, nyt sit on hammas haljennut ja se aiheuttaa välillä särkyä puolen pään alueelle ja pakkanen saa sen hermon oikein riemastumaan!
Pyrkimys olis saada asia hallintaan menemällä viikon loppuun mennessä päivystykseen koska alkaa olee jo aika final stage kun viel omin jaloin pääsee.
Salille ei oo mitään asiaa ennen ku luurangolla on lihaa tai läskiä päällä.
Eli nyt oon taas alottamassa askel kerrallaan ylös kiipeämistä. Mieliala varmasti kohenee sitä mukaa kun kropan kunto.
Terve sielu terveessä ruumiissa kattokaas.
Sit jäniskevennys!
Täl hetkellä mul on ajossa auto, jonka takakontin kannessa lukee 666 siinä missä yleensä on mallimerkintöjä tms.
No, siitä oli valitettu ja mua pyydettiin poistamaan se.
En suostunut. Auto ei ole edes minun, ja toisekseen siitä kohtaa lähtis maali.
Sovittiin että siihen laitetaan teippi päälle kun olen siellä paikassa missä siitä on valitettu.
Offensive car
Mut vittu mitä pelleilyä... mä saan vielä selville että kuka on niin pikkusieluinen. Voi olla että sit teen visiitin tämän pikkusieluisen ihmisen työpaikalle(koska mulla on tuttuja siellä) kertoen tätä tarinaa, koska saatan tietää kuka on kyseessä, ja luultavasti se on se ihminen joka välttelee katsetta. Olen saanut muitakin vinkkejä häneen viitaten.
Kompromissi, ja tää niinku kelpaa. Ainoo vaan et oon pari kertaa vahingos ajellu tolleen himaan asti...
En todellakaan osta sitä juttua et joku olis oikeasti pahoittanut mielensä siitä, kyllä kyse on kiusanteosta.
Ja tiedoks vaan et kaiken sen jälkeen mitä mäkin oon saanu kärsiä josta täällä on vaan kirsikat kakun päällä, mä en kattele mitään kiusantekoa.
En_niin_vitun_mitään.
Ihmiset vois jo oppia että antaa mun vaan olla. Mä en halua muuta kun olla rauhassa, ja suoriutua velvollisuuksistani mahdollisimman hyvin. Jos se ei riitä, niin nään punasta siinä määrin ettei siinä oo mitään järkeä.
Liika on liikaa, got it?
Muutenkin ihan vitun iso virhe arvostella/tehdä mitään sille kyseiselle autolle. Se on mulle vähän ku pyhä lehmä.
Eräs läheiseni koetteli onneaan just kuvittelemalla että mulle voi kukkoilla kun oon kuskina ja kyytiläinen voi sanoa mulle että turpa kiinni(ei noi kaikki mun rakkaat oo ihan täyspäisiä) mut sit ku en pitäny turpaa kiinni niin tää nero kaivaa puukon ja iskee sen pystyyn asconan, kyllä, Asconan, kojelautaan. Ei muuta ku liinat kii ja kaveri pihalle aikavitunäkkii.
Tästä on viikko-pari. Oon vieläkin vihanen. Kyseinen ihminen ei tule enää ikinä mun kyytiin ellei asiasta tehdä jotain hänelle nöyryyttävää sopimusta.
Voimaan astui myös määräys et kukaan ei tule teräase taskussa tai missään mun kyytiin, ikinä. Olis pitäny kaasuttaa se kusipää saman tien.
No, nöyryytin sen facessa ja sit se itki et nyt kaikki pitää sitä jonain hulluna puukkojunkkarina...
So? Taas soi maailman pienin viulu, just for him...
Huomaako taas et on vähä hermot tiukalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti