Mä olin kunnon kuormamuuli, piti olla huputtomia vaatteita, partakonetta jossa ei saa olla laturia, akkua tai jotain adapteria tms vaan verkkovirta.
Sit oli kaikkia mitä oli joutunu haalimaan pitkin kyliä, tai itseasias olin passuuttanu muita hakee niitä.
Menin sinne, jätin omat tavarat paitsi autonavaimet autoon, menin bostailee yhen oven eteen kun en tienny mihi mennä ja aattelin et kyl sielt joku tulee kattoo
et mil asial on jos maleksii siinä edessä.
Vartti ennen tapaamista piti olla paikalla, mahdollisimman yksinkertasissa ja metallittomissa vetimissä. Kaikki tavarat ja tuomiset käytiin läpi.
Sit käveltiin sisäpihan läpi ja sisään ylös huoneeseen jossa oli jono pleksikoppeja ja vartija huoneen päädyssä.
Sen puhelimen välityksellä juteltiin, aika paljon oli käytännön asioita keskusteltavana kun tää on niin uus juttu kuitenkin.
Tärkein asia mulla oli sanottavana siitä että sille on määrätty ketipinoreita siihen ettei heräile yöllä.
Tästä huolestuin. Ihminen jolla ei normioloissa ole mitään ongelmia nukkumisen kanssa, vetää neuroleptejä jotka hyvin suurella todennäköisyydellä aiheuttaa ongelmia pitkäksi aikaa.
Vaikutti kerrankin uskovan mua kun noi lääkkeet kuitenkin on aika lailla mun alaa...
Tapaaminen oli ohi nopeasti, ne on puol tuntii aina.
Katotaan miten jatkossa, mulle on nyt napsahtanut aikamoinen nakki täs järkkäillä, mut ei se mitään.
Täs on nyt mitattu että kuka on sanansa mittanen ja kuka sen sijaan vois pukea mekon päälleen nii on helpompi jos pissii housuun. Sori tämän sortin mystisyys mutta en viitti sanoa tarkemmin et mistä puhun.
Niillä ihmisillä on sanakirjassa sanan "kunnia" kohdalla pelkästään kuva omasta perseestä. Romukoppaan.
Hei! Aattelin ekaa kertaa nyt kommentoida sun blogia vaikka kauan olenkin tätä jo seuraillut. Ollaan koettu näköjään aika paljon samoja asioita ja näitä lukiessa tulee olo etten mä ookkaan ihan yksin tän asian kanssa.
VastaaPoistaMunkin mies (ymmärsin että tässä on kyseessä sun exä?) istuu linnassa 9 vuoden tuomiotaan ja tapaamisissa käyn joka viikko jos vaan työt ei paina päälle. Mutta mun mies istuu Ruotsissa ja täällä noita pleksilasi tapaamisia ei ole ellei tapaajalla oo entistä rikostaustaa tai ole osallinen siihen rikokseen jonka johdosta tämä henkilö istuu linnassa.
Mutta noi rajoitukset on näköjään aika samoja. Vien useesti lehtiä, valokuvia, partakoneen teriä ja semmosta mitä mies sinne tarvii :)
Mutta asiasta toiseen, tykkään ihan älyttömästi sun blogista. Virkistävää lukea oikeasta elämästä ja mitä se todellisuus on. Ikäviä juttuja oot joutunut kokemaan :( toivottavasti kaikki järjestyy. Ja vielä lopuksi, kiitos rehellisyydestäsi.
- Jonna
Moi siellä:) itseasiassa vasta nyt huomasin että täällä on kommentteja!
VastaaPoistaKyllä, kyseessä on exä mut jollain tapaa se on ollu ikään kuin mun perhettä. En oikein tiedä siitä mitään mutta tunnen ehkä parhaiten, kaikki puolet hänestä nähneenä niin siks asia mua vielä koskettaa.
Ja olen salaa super-empaattinen ihminen, koska ei toi homma kaikilta osin ihan oikeinkaan mennyt. Helpompi ois hyväksyy jos se kaikki ois ihan ansaittua mutta inhottavaks sen tekee se että menettää pari vuotta elämästään jonkun/joidenkin takia. Täysin viatonhan hänen ei voi väittää olevan.
Joutuuko sun mies viettämään koko 9 vuotta ihan vankilassa vankilassa ilman vähennyksiä tms?
Sen täytyy olla tosi vaikeeta suhteelle vaikka asennoitumalla kai siihenkin tottuu.
Pitää vaan muistaa että sille toiselle on tärkeetä että kaikki on kunnossa "kotirintamalla" ja on jotain mihin palata.
Varmaan ihmisestä kiinni että paljonko se kokemus loppupeleissä muuttaa persoonaa.
Onko teillä sitten niitä perhetapaamisia sitten, ja saako udella että kuinka iso pala kakkua on jäljellä ja mistä syystä moinen? No utelin jo.
Juu, on tässä ollut epäonnea mutta koska mulla on tärkein eli terveyteni, pitää myös pitää pää kovana että jaksaa huolehtia itsestään. Niinä hetkinä kun tuntuu että voisin strutsin lailla haudata pääni sementtiin, onneksi on faija joka varmistaa mulle ääneen sen minkä itsekin tiedän, eli luovuttaminen ei ole mikään vaihtoehto, leuka ylös!
Kiitos vielä kommentistasi, taidat olla tajunnut blogini idean :)
-R