Sinänsä erikoista koska ei mulla ole sielua, oon piinkova ateisti. Mut nyt on mustaa.
Onhan tässä vaikka mitä tapahtunut, mut eei oikein mikään tunnu miltään.
Tietääkseni näyttelen ihan kelvollisesti että mitäs tässä.
Mua vaivaa toi mun vanha rakas hevonen. Kesän ylihän sitä oli enää vaan tarkotus pitää, mutta jokainen päivä on vaikeempi. Mulle. Hevonen vaikuttaa ihan iloiselta papparaiselta.
Siinä ei oo vieläkään muuta vikaa kun vanhuus, ravinto ei enää imeydy ja uskokas pois, kokeiltu on kaikennäköstä.
Raspautin sen tos laidunkauden alussa vielä ettei mikään varmasti vaivaa sitten.
Tällä hetkellä se syö suht hyvin, mut en mä nää siitä huolimatta muutosta parempaan edes mun denial- lasien läpi. Jos tilanteen koheneminen olis mahdollista niin olis sen pitänyt täyseläkkeellä laitsalla(yöt sisällä ettei oo liian raskasta), ja lisärehuja se saa myös sen verran et pitäs niistäkin johonkin olla. Mut ei auta kun kilometrit tulee vastaan.
Mun oma vuorokausrytmi on ihan sekasin, en käy kaupassa ennen puoltayötä, ja siis ostamassa eläimille ruokaa.
Toisiks raskainta tässä on se, että joudun vähän niinkuin pitämään tämän yksin sisälläni tai elukat ihmettelee ja ihmiset vaivaantuu.
Mä oon ite paljon kurjemmassa kondiksessa kun se vanha pöpi siellä laitsalla...se vaikuttaa niin siltä että se nauttii kun saa vaan olla ja mä palvelen.
Mut senhän mä sille lupasin, hyvän vanhuuden. Yhet puheet. Ja päätökseni on hyvin perusteltu ja aiheellinen.
Mulla on ihan liikaa aikaa ajatella ja käytän sen negatiiviseen.
Kyllä mä yritän. Pidän huolta itestäni entiseen malliin ja pidän kämpän siistinä vaikka väkisin. Koska mulla on paska olo joka tapauksessa niin se ja sama käytänkö sen ajan lattialla selälläni maaten ja kuunnellen musiikkia(se on kyllä ihan ok) vai imuroiden.
Toukolla(kissa) on hammasongelmia, se ei pystynyt syömään, tai siis pureksimaan.
Onhan sekin jo yheksän niin ihan luonnollista että jotain pientä voi tulla. Labratulokset oli onneks ok, nyt on aika varattuna sit röntgeniin ja hammaslääkäriin.
Ruoka menee ku pistää sen suorastaan mousseksi blenderissä ja antaa metacamia.
Näil mennää viikko.
Mä oon niin loppu tähän et raivaroin taas tuolla ympäriinsä auon päätäni lähes psykoottisesti. Tällä viikolla remppamiehille, isännöitsijälle, taloyhtiön kyylämummolle huutelin kadulla. Poliisit oli parkissa vastapäätä taloa ja koiran kanssa ohi kulkiessani sain kuningasajatuksen mennä vähän härkkimään ja menin takas siihe ikkunan taa ikään kuin katsomaan konstaapelin olkapään yli sitä näyttöä mitä se näpytteli. Kun se huomas niin se avas ikkunan ja sano että mee pois.
Minä vastasin että menkää ite, nää on mun maita!
Mitäpä kukakin luulee, oliko se nyt fiksusti tehty, wtf? Jonkun pitäs pysäyttää mut ennen kun saan mitään erikoista aikaan.
Tunnen itseni erittäin yksinäiseksi. Tutut on sanonu että ei he osannu aatella että mullakin vois olla murheita kun en näytä sitä naamaa niille.
Yritän hakeutua seuraan mutta oikeastaan tällä hetkellä vaan vihaan kaikkea.
Paitsi eläimiäni. Mutta mua harmittaa niiden puolesta että vaikka hoidan ne kuten kuuluukin, ja raahaan Toukoo eläinlääkärissä, niin huomaan itekin että oon kokoajan vähän poissaoleva(sentään huomaan sen viel
Itse!). Haluaisin kiinnittää niihin enemmän huomiota ja ne kaipaa sitä.
Kyllähän tää jossain vaiheessa helpottaa, tai siis parempi olis.
Ja tottakai kun mulla vatsahaava on, niin sehän vaivaa nyt.
Horse on vähän kuspää kyl. Nykyään kun haen sitä laitsalta ja huutelen sille, niin se tulee hirnuen portille. Ihan oikeesti. 11 vuotta eikä oo ennen ollu aikomustakaan tulla hirnuen vastaan. Tämähän se helpottaa...
No, ehkä se on aatellu että se vanhenee ja heikkenee, sen on lähennyttävä mun kanssa koska en anna mitään ikävää tapahtua sille. Jos voin vaikuttaa siis.
Se laidunsi aluksi laitumella tien varressa, ja siinä toisells puolella on joku urheilukenttä. Ja sit joku fudismutsi oli tehny siitä elsun..
Sain tänään postissa valvontaeläinlääkärin lausunnon että laiha, mutta ei muuta normaalista poikkeavaa tai huomautettavaa. Luonnollisesti sille kerrottiin että mikä on homman nimi ja se että sitä ei oo jätetty olemaan vaan siitä huolehditaan edelleen ikään kuin elämä jatkuisi kesän jälkeen ja kuntoa tarkkaillaan.
Onhan se hyvä että tehdään ilmoitus jos kyse onkin eläinrääkkäystapauksesta, en mä sinänsä nokkiini ottanut mutta olihan se vähän isku taas ottaen huomioon että mikä on homman nimi.
Pitäsköhän mun soittaa aika siltä Lissulta.. se kun voi silti mennä elokuun loppuun.
Kannattasko valvoa koko yö, tuskin. Mut kello on taas kaks ja musta ei oo yhtään mihinkään. Mä oon tosi väsynyt. Yleisesti ottaen.
PÄIVÄNI LYHYESTI
Klo 8 herää herätyskelloon joita on kolme
Klo 10 herää oikeasti että voi helvetti taas
Klo 12 lähe hommiin
Klo 18-21 tule kotiin
Klo 21-04 totea että jäipäs taas kaikki tekemättä
Klo 04(siihen se menee) nukkumaan.
Sit taas alusta.
Pitäs alottaa just uudenlainen elämä kun moni asia tulee muuttumaan pakosti, no, kai mä joskus onnistun ku joka päivä yritän.
Miettikää et täällä on ihmisiä jotka jopa kadehtii mua. Mitä kadehtimista tässä on?
Okei, näytän paljon ikäistäni nuoremmalta kun mulla ei oo naururyppyjä. Mut mistä niitä oliskaa tullu ku ei o pahemmin naurattanut.
Aivan lapasesta lähtenyt itsesäälikitinä. Mutta on mullakin joskus oikeus olla paskana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti