LÄÄKKEET!

Niin, niitten kanssahan mä aina taiteilen. Ei kolmioo ei hyötyy.

En nyt muista montako vuotta oon syöny tramaleita annostuksella 100-200mg päivä, eli yks tai kaks.
Sain ne selkäkipuun jolle ei oikeastaan mitään voinut tehä muuta kun määrätä särkylääkkeitä, mut pelkkä särky ei ollu sillon ainoo ongelma vaan multa meni välillä jalat alta jos oli rehkiny liikaa, ja takareisien iho oli välillä kosketusarka, eli vähä mua peloteltiin et äkkii takas lääkäriin jos ne oireet pahenee.

No ne särkylääkkeet autto kyllä, mut aamusin oli aina kun jääpiikki(a'la Sharon Stone) olis ollu pystyssä ristiselässä tai välillä muuallakin.
Monta vuotta tilanne pysy semmosena.

Nyt erinäisten ruokavaliomuutosten, lisäravinteiden ja jokapäiväisen jumppaamisen ansiosta olen alkanut herätä välillä niin ettei mua satu mihinkään, vaikka vielä talvella olin ihan romu, no jalkoihin ei sattunu mut muuten oli niin jumissa ja solmussa että ei helevetti.

Nohh, luonnollisesti kun ei ole särkyä, täytyy alkaa vähentää noitten opioidiläkkeiden syömistä.
Ja kun minäkin olen vähän sellainen että en mä välttämättä tuu ottaneeks lääkettä jos en tunne tarvetta sille, ja näiden lääkkeiden kanssa sehän on juuri niinkuin pitääkin.

Ongelma: jos meinaat olla toimintakykyinen niin älä missään nimessä lopeta kuin seinään, ja onhan se sitäpaitsi muutenkin ihan turha kärsimys.

Mä pidän lääkkeitä aina sen verran jemmassa että pystyn ajamaan sen syntyneen riippuvuuden alas ilman seuraamuksia.
Aloin siis puolittaa sitä tramalia silloin kun heräsin kivuttomana.
Se on hyvä konsti.
Mutta se ei ole että jättää sen puolikkaan yhtäkkii ottamatta kokonaan.

No oonhan mä pari kertaa unohtanut.

Se menee sit niin et eka vuorokaus kokonaan ilman -> ei välttämättä huomaa mitään.
Sitten kun herää seuraavana aamuna niin voi ihan suosiolla mennä sinne vessan lattialle makaamaan ja odottamaan että se lääke vaikuttaa. Oksentamaan joutuu todennäköisesti silti.

I pity the fools joille noita on määrätty johonkin leikkaussärkyjen jälkihoitoon ja sit kun se resepti loppuu niin se loppuu, ja harvaa on ohjeistettu siitä että miten kannattas tehä. Tietenkin niin että lähtee vähentämään sitä annostusta suunnitelmallisesti eikä kuvitella että loppuu ku loppuu, sittehä loppuu ja olen terve!
Tavallaan, tavallaan...

En mä voi väittää et se on kaikille niin paha kun eihän ne välttämättä kaikkiin tehoa muutenkaan, mutta useimmilla asia on näin.

Mä alan pikkuhiljaa muuttua taas ihmisen väriseks ja voin lähtee töihin(nää episodit ei muuten ikinä tuu mun sovittujen duunien tielle, vaan tingin silloin vapaa-ajastani).
Mut olipas jotenkin rankka aamu, huhhuh. Koirakin juos mut metässä nurin niin että yhtäkkii näkökentässä oli vaan puunlatvoja. Hups.