Hevosen kuulumisia.

Kyllä, armaani on vieläkin menossa mukana.
Muutin sen "takas kotiin" kun oli tilaisuus.

Se on nyt siis 27- vuotias.
Päätöshän tuli nopean ja monimuotoisen yhden naisen aivoriihen tuloksena ja syitä oli monta, mutta yksikään niistä ei ollut sellainen että järssillä olis ollu huonompi olla.
Se nyt vaan on niin että Freds vanhenee, ja kyllä mä ajattelin sen pitää niin kauan kun sillä on hyvä olla ja vanhuus ei vaivaa sitä. Mutta koska tämä edellyttää melkein jokapäiväistä liikutusta, jonkinnäköisistä maastoista on hurja apu. Ja meille tuolla on riittävät. Voi kiipeillä mäkiä ja navigoida jalkoineen umpimetässä jos muu työnteko väsyttää.

Ja mä halusin lämpöeristettyyn maneesiin, yhyy kermaperse!

jos saisin jotenkin hevoistani nuorennettua 20 vuotta niin mikäs sen mukavampaa, kyllä mä mielelläni sen kanssa viel parikyt vuotta elelisin jos se vaan jaksaa mua.
Se on nykyisin parempi ratsastaa kun kymmenen vuotta sitten ja jalatkaan ei oo vaivannu *aaaargh!kop kop* niin se on hankalaa pyytää ketään tuuraamaan vähänkän pidemmäks aikaa kun ei o helppo tietää että mitä siltä voi vaatia.
Yleisesti ottaen kyllä enemmän kun porukka kuvittelee niin siitä seuraa se että setämies lintsaa jumppaamisesta(niin, ei se tohon ikään oo päässy sillä että se ois aina antanu kaiken ilmaseks) ja alkaa näyttää hirveeltä kantturalta.

Mut on siin vaivaa, vanhan hevosen hoitamisessa. Mut ei se haittaa niin kauan kun keinot tepsii eikä se ole mitään tekohengitystä.
Kaikenlisäksi se oikein piruuttaan varmaan alkanut osoittaa vuosi vuodelta jotenkin enemmän kiintymystä. Kerran se jopa hörisi mulle. Pitää olla just tollanen et mulle tulee mahdollisimman paha mieli kun siitä pitää luopua >: C

Ja tottapuhuen mulla on mahdollisimman paha mieli.

Oon yrittäny ja yrittäny mut en enää pysy perässä vanhenevan hevosen tarpeissa.
Ja tää on jo aikamoista tähtitiedettä.
Parina edellisenä keväänä on huomannut vähän sellasta laihtumista, yleensä loppukeväästä, heinän ravintoainepitoisuus laskee ku lehmän häntä ja en tiä onko muut vanhojen hevosten omistajat huomannu et kevään karvanlähtö vaatis veronsa myös.
No mut se ei ollu yhtään mitään verrattuna tähän kevääseen. Oon miettiny ja ratkonu ongelmii ja ollu osan ajasta kun ö aapisen laidassa koska nyt aletaan lähestyä sitä aluetta tässä harrastuksessa josta mulla on ihan pyöreen nollan verran kokemusta.
Ahdisti. En tiennyt mitä tehdä mutta jotenkin asia on ratkastava ja lopetettava se hyödytön ihmettely.

Jokunen päivä sitten tallinomistaja tuli puhumaan mulle kun olin tallilla. Ilmaisi olevansa hirveän huolissaan hevosestani ja oli selkeesti huolissaan et mikä mun reaktio tulis hänen asiaansa olemaan.
Asia oli tietenkin se että hän ei usko että ens talvea enää kestää. Hirveen varovasti se tosiaan asiansa esitti kun eihän se tunne mua kuitenkasn kauheen hyvin, mutta siis ehdotti että vien kesäksi laitumelle ja kesän jälkeen... pois.
Lisäsi kyllä että jos se lihoo sen näköseks et siitä on eläjäks tms niin sit voi miettii takasin tuomista ja pahoitteli niin että en meinannut saada suunvuoroa.

No en mä olis tarvinnukkaan, koska en oo eri mieltä. Joo, se varmaan lihoo vielä kesällä ihan komeeksi, mut mitäs sit ku sitä ikää on sit se 28 ja taas kääntyy kevääseen?
Mä en ota sitä riskiä että se romahtais. Kyl se on niin vanha et se voi käydä tosi nopeesti.

Se on se mitä mun on alunperin pitänyt tehä. Päästää se pois ajoissa mutta ei liian aikaisin, kun sillä ei ole sairauksia, todennäkösesti ei kummempia kipujakaan, mieli on virkeä, askel nousee ja tietty se pirulainen on ollu nykyään tosi hyvä ratsastaa ettei tää mun rajanveto turhan helppoo ois.
Mut kaikki mun vastuulliset ja jalot pyrkimykset Freddyn suhteen menis vituiksi jos nyt kuuntelen sitä itsekusetusta mitä kuuluu koko ajan mun päässä yhellä ääniraidalla.

HALOO! Vaikka se lihoiskin entiselleen niin mitäs sen kaa sit, odottaa seuraavaa notkahdusta? Sydäriä? Jäädyttää sen elävältä niinkuin Walt Disneyn(eiks se se oo?)odottamaan että jos tulevaisuudessa keksitään parannuskeino akuuttiin vanhuuteen? Niin..

Oon keskustellu asiasta tuttujen kanssa joilla on perspektiiviä asiaan. Niiden muiden kanssa en oo puhunu tästä ollenkaan.
Ehkä oon hakenu enemmänkin juttuseuraa kun varmistusta päätökselleni, koska mun päätös tapahtu siinä kohtaa kun tallinomistaja tuli mulle siitä puhumaan.
Tiesin varmaan että nyt pitäs alkaa miettii mut en osannu pistää sitä ajatusprosessia alkuun, koska kysymykseen "miten?" Osaan vastata. Koska ja miksi oli hankalammat kun sitä ei niin paljon etukäteen osaa sanoa.

Vaikka oonkin siitä lähtien salapillittänyt vapaa-ajallani niin oon todella kiitollinen siitä että karu totuus heitettiin mun naamalle koska aina oon toivonu että niin tehtäs siltä varalta että tarvin johdattelua.

Mut vaikka täs on joku sadasosa huojennusta, niin vitttu tää ei iloksi muutu. Joku osa alitajunnasta sitäpaitsi yrittää puhua mua koko ajan ympäri, sitä vois verrata ärsyttävään inttämiseen. Sille olis helppo vaan antaa periksi mutta ei, se nyt ei vaan niin mene. Kun en mä kuitenkaan sitä pysty nuorentamaan, sisäistä nyt jo tämä asia.


KRAAAAAAH! Ja kyllä tiedän, on ihan normaalia tuntea näin tässä tilanteessa. Ei muuten auta yhtään. Se auttaa vähän et täl suunnitelmal mun hevosen ei ikinä tarvi olla mikään raakki.

Kesäks se tulee laitsalle mun hoiviin, ja sitten katsellaan varmaan sitte hommat loppuun.

Tarvi varmaan sen kummemmin käyttää sanoja kuvailemaan mitään tunnetiloja tai semmosia. Ei tää samalta tunnu kun noi muut vastoinkäymiset mitä mul on ollu, kun ne on ollu kategoriaa "miks kaikki haluu tehä paskaa mulle?" Mut tää on vaan tätä elämää, ei tälle kukaan mitään voi.

💙