En halua pois täältä, mikä yllätys.

pe-la yö:
Heräsin kahelta tunteeseen että on pakko mennä suihkuun ja sitten valella itsensä aloe vera-
geelillä sekä tankkaamaan elektrolyyttivettä. Sitten katselin kivasti ottamiani kuvia koneen kautta mutta möykkäsin ilmeisesti liikaa koska matkaseura heräsi,
Korisi turvonneella kurkulla jotain käsittämättömyyksiä, josta just ja just käsitin että se
tarvitsee oluen. Kurkun kostuketta saatuaan se aloitti yhtäkkiä pitkähkön esitelmän suomen muinashistoriasta ja se verrattuna nykypäivään.
Niin. no, kyllähän se asiaa puhuu mutta blastauksen ajankohta sai mut miettimään että onkohan se vieläkin kännissä...

Pakko läträä lisää aloe vera geeliä(kuva) nahkaan kun hmm en ole palanut, mutta kuitenkin, joskus tuntuu että vähän kärtsäsin.

Lauantai 9.
Aamulla kyrsi, mutta ei mitään niin pahaa ettei tiukka korjauslääkitys ja Tequila Chicasissa nautittu kakkostacoaamupala caipirinjoineen olisi parantanut, -sillä erää.

Juu tiedämme edelleen mitä on caipirinja ja sillä on hyvä aloittaa aamu.

Ihailtiin komeita bilikoita ja aloin toki heti miettiä että jos mun nyt uus auto halutaan hankkivan niin sanoisin että Dodge Challengerin uusi versio sopis kyllä meikäläiselle.
Rahoituksesta vaan täytyy neuvotella, paha vaan että vaan itseni kanssa. ja itse pidän sitä mahdottomana. huoh.

<3 <3

Lauantai-ilta.. vaikka satoi niin uskaltauduin uimarenkaalla hotellin altaaseen joskus myöhäsellä. itseasiassa mut pakotettiin siihen kaatamalla ministi vettä päälle kun olin torkahtanut hankisesti ja fyysisesti rankan ostoskierroksen jälkeen(saldo: kolme eri väristä usb piuhaa ja niille autoadapterit to match ja vitutus siitä että affliction-kauppa on lopetettu. kenelle tämän voi kostaa?)

Mikäs tässä sadetta pidellessä Lincoln Roadilla.

uimarenkailu väsytti paremman puoliskoni niin pahanpäiväisesti että hän mielestäni näytti olevan sammumassa johnny rocketts-muki kädessä kelluvaa uimarengasta lepotuolin lailla käyttäen, kuten kuuluukin. Mutta siis sammua ei kuulu.
Huoneeseen päästyään hän kaatuikin sänkyyn niille sijoilleen ja näyttäs käsikin hellittäneen otteensa Bud light-tölkistä :D.. Oletan ettei hän enää halua lähteä koettamaan onneaan Club Deuceen, sivukadun lievästi hämärän oloiseen pubiin jossa ei kyllä ainuttakaan valkoihoista näkynyt.

Mikäs siinä, itse tosin pakkaan nyt mieluummin kuin aamulla koska en tosiaan lähtenyt kevyin laukuin maailmalle. nyt on tavarat kasassa, vedänpä siis macaroni&cheeseä ja puunaan itseäni ja kattelen american dadia trip advisorin mukaan murska-arvostelun
saaneesta pienestä televisiosta joka nyt kumminkin täyttää tehtävänsä.

Ei sitä aina vaan viitti Michelin-tähden ansainneessa ravintolassa syödä.

vaan pakko se on kupsauttaa itsensä, yheltätoista viim. on check out ja aika ajoissa kohti Lake Worthia jossa meitä odottelee vuokra-auto, matkan lisäksi, jonka joutuu taittamaan rakastamallani Tri-rail
junalla joka viimeksi sillä matkatessani syttyi tuleen ja jouduimme poistumaan fuckin kahden metrin korkeudessa olevasta ikkunasta joka hätäuloskäynnin virkaa toimitti, tosin suurin hätä muodostui seuraavasta vaunusta vyöryvät hysteeriset jenkin "call
911!!" huutoineen. no, ei niitä sinänsä voi syyttää, vaunu jossa he istuivat oli liekeissä. kuitenkin, se on toinen tarina.
pointti oli se että se toinen pelkäämäni asia on se että meille varattu auto on tietysti joku korea-chevy. saapa nähdä, saapa todellakin nähdä.
ulkona on levoton meininki, ensinnäkin hotellin kauniit valot valaisevat huoneemme niinkuin minkäkin yökerhon(kuva), tuuli ulvoo ikkunoissa epäinhimillisesti ja hälytysajoneuvoja ajelee sinne ja tänne. se o saturday night führer se.