Ekojen päivien perinteiset sopeutumisharjoitukset.

Eka aamu, unirytmi päin persettä. 7 h on sen tason aikaero että menee sekasin yöt ja päivät. hienoa nukahtaa iltaseiskalta ja herätä kahen aikaan yöllä. kaikkea yrittäneinä päätimme jossain vaiheessa että ei, nukkumatti has left the building jos se nyt ikinä siellä olikaan joten ylös vaan.

Petolinnun perse, saako tästä enää ihmisen näköstä?

Tequila chicasiin aamupalalle,eikä ollu yhtään paskempaa. Tex mex mättöä ja ruokajuomaksi caipirinja jota ihme kyllä saa täältä. Tarjoilija vieläpä kysyi että tiedänkö mitä se on? Joo, tiedän että se on viinaa.

Sitten alkoi shoppauskierros turistikrääsäkaupoissa. Mies haluaa uimashortsit, minä kaiken. Vaikka luulisi toisin, minun toiveeni oli helpompi toteuttaa ja sitä voi jatkaa koko ajan.
Tänään oli lämmin sadepäivä, joten ei rantaa. taidettiin dokata.

Seuraava yö meni jokseenkin samalla lailla, eli kupsahdus viimeistään iltakasilta ja sitten kahdesta lähtien pyörimistä ja lääkepäissään oviin ja jääkaappeihin törmäilyä koska yrityksestä huolimatta ei ollut toivoakaan nukkumisesta, eli ylös vaan. Viimeiset kaksi yötä tuuli on ujeltanut ikkunoissa sen verran vittumaisesti että se kyllä tuo oman pikantin lisänsä asiaan. Eihän näin vanhoissa rakennuksissa ole kuin yksinkertaiset ikkunat, täähän on jostain 40-luvulta.
Päivä jatkui kevyesti pilvisenä mutta lämpimänä, mentiin siis rannalle. Kyllä siellä silti ruskettuu nimittäin.

Painonnostopokaalit ovat tuolla päin.

Täällähän voi repiä huumoria siitä että miten jengi tulee näyttäytymään ja posettamaan tänne. Siellä ne pumpatut Gregorit vaan patsastelee appelsiinit kainaloissa tai on lähteny kävelylle ja sit ennen south beachia ottanu vaa paidan pois ja käppäilee se paita kädessä. Hei oikeesti :D Olisin ottanu parhaista esityksistä kuvan mut ei kehtaa, ei kehtaa, ottavat kuitenkin kohteliaisuutena.

Tätä seurasi suht perseestä ollut ruuanhakuepisodi. Oltiin nähty ohimennen että jossain kreikkalaisessa ravintolassa oli neljästä alkaen happy hour -2 drinkkiä yhden hinnalla. Neljän aikaan lähdettiin etsimään.

Ei oikein muistettu että oliko se Collins avenuella vai Washingtonilla(ja ajan kuluessa tästäkin oli epäilyksiä) 

ja todennäköisesti mentiin aina kärsimättöminä vääristä poikkikaduista jolloin onnistuttiin vaan välttämään sitä. 

Itsepäisyyttämme ei luovutettu tunninkaan etsimisen jälkeen, vaan jatkettiin. Lopulta se olikin edessämme, kuin kangastus erämaassa! Itseasiassa juurikin niin koska paikka oli perinteinen "valkoiset pöytäliinat" -paikka jollaisia olemme oppineet välttämään korkean hintatason ja meille sopimattoman menyyn takia. Tämä ei ollut poikkeus. Kaiken lisäksi 2 drinkkiä yhden hinnalla tarkoitti tässä tapauksessa ylihintaista vinkkua tai bisseä. En juo kumpaakaan. Saatanan saatana, kyllä drinkki on drinkki! erittäin awkward mutta oltiin aikuisia ja lähdettiin pois vaikka istuttiin jo pöydässä.

Kaikkihan tietää ne tilanteet joissa joutuu johonkin tilanteeseen joka ei ole yhtään niinkuin piti eikä kehtaa lähteä pois. Tämä oli juuri sellainen.

Joo lähettiin yhden hotellin baariin juomaan halpoja ja erittäin viinapitoisia drinkkejä ja siinä se.