Ne oli olleet koko elämänsä yhdessä eli Kake ei ole ikinä ollut ainoa kissa eikä erossa Toukosta.
Se varmasti tiesi ennen mua että mikä on homman nimi, ja se näki Toukon kuolleena joten se ei ihmetellyt sen perään.
Siitä kuitenkin huomasi selvästi että se on vähän hädissään. Sillehän menetys oli kaikkein suurin.
Siitä tuli vielä enemmän perskärpänen ja annoin sen nukkua kanssani, tosin jouduin heittämään sen pääni päältä pois useamman kerran yössä koska se ei nuku silleen kivasti vieressä vaan se mönkii.
Lisäksi se möykkäsi ruuan perään enemmän, ehkä siksi kun Touko ei ollut enää huolehtimassa että heidät ruokitaan...
Kakehan on sellanen kissa että se on kova luupää, mutta sitten kun sitä stressaa niin se alkaa häiriköidä ja toki kuseskella.
Onneksi se on niin ihmisläheinen että sitä pystyi "lohduttamaan" pitämällä sille seuraa ja antamalla hellyyttä, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi että tällä kokoonpanolla ei voi pitkään jatkaa ellen halua hommata sellasta vauvan kantoliinaa kissaa varten.
Ja koska Kaukosta luopuminen ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto, aloin miettiä että sille pitäs saada kissakaveri.
Onneksi se tulee kyllä hyvin toimeen muidenkin kissojen kanssa kuin vaan veljensä.
Nohh... turha siinä oli pitkittää asiaa. Toki Kauko olisi varmaan sopeutunut tilanteeseen mutta se on "vasta" 9 - vuotias, sillä on parhaassa tapauksessa vielä saman verran jäljellä(toivotaan parasta) niin mun mielestä sen ei tarvi sopeutua elämään yksin apatiassa, koska minä tai koira ei voida sille tarjota samaa kuin kissakaveri jonka kanssa leikkiä ja johon se on tottunut.
Joten kissa, me tarvittiin nyt kissa.
Hain aluksi pentua, mutta ei tuntunut löytyvän sopivaa eikä ilmoitukseeni kissan ostosta tullut vastauksia, liityin facebookissa rescue- kissaryhmään tai pariinkin.
Vaasan kissatalo ja sen alla toimivat sijaiskodit etsivät tosi aktiivisesti adoptiokoteja asukeilleen koska jos jossain on kodittomia kissoja niin pohjanmaalla. Satuin näkemään ilmoituksen 3- vuotiaasta leikatusta kollipojasta nimeltä Körmy.
Sille toivottiin rauhallista kotia jossa olisi kissakaveri. Se myös kävi mun kriteereihin, jotka olivat siis isokokoinen(ettei kotileijona Kauko jyrää sitä) leikattu kolli ja smokkivärityksellä kiitos. Musta tai harmaa pääväri, mieluiten musta koska Touko oli harmaa.
Kuvassa oli musta smokkitakkinen kolli, söpön näkönen pullea kissa jota kuvailtiin isoksi.
Kommentoin kuvallisen ilmotuksen alle että olis kissakaverin paikka auki, Kauko on yksinäinen. Ja Kaken kuva siihen vielä.
Sanoista tekoihin ja kommenteista yksityisviesteihin, harmittelin että vaasa on kyllä aika kaukana...
Sattui tuuri ja sijaiskodin pariskunta oli tulossa Tampereelle seuraavana viikonloppuna. Exäni oli tarjoutunut kuskiksi kissanhakureissulle sitten kun sopivan löydän, niin sanoin että ei ole ongelma, aikanaan haettiin pojatkin (Kauko ja Touko) tampereen korkeudelta.
Asia oli sovittu, mitä sitä viivyttelemään.
Oon ollut vähän nihkeä kissataloja kohtaan sen sopimuksen ja hinnan takia kun mun mielestä kyllä maatiainen pitää saada ilmaseksi.
Mutta kun järjellä ajatteli niin se sopimus on ihan fiksu (ja niiltä osin miltä ei ollut, se tuskin on juridisesti pätevä) ja sen tarkoitus on kenties karsia pois vääränlaisia/ymmärtämättömiä kissanostajia ja koitetaan kertoa että mikä ei ole kissalle hyväksi eikä se muuta mun kissanpidossa mitään, ja se hintakin on sellainen jonka joutuisin joka tapauksessa maksamaan jos ottaisin pennun, kastrointi ja terveystarkastus maksaa joten käytännössä se on ilmainen.
Sitäpaitsi nyt tilanteen koskettaessa omaa elämääni ajattelinkin eri tavalla ja kun tutustuin asiaan enemmän, tuen mieluusti kissatalojen toimintaa, vapaaehtoiset tekevät hirveästi töitä kissatulvan parissa eikä rahaa tule mistään...
Körmy- kissasta kirjotan enemmän eri postauksessa ettei tästä tule älyttömän pitkä sepustus.
Support Vaasan kissatalo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti