Se on niinku hyppäis rotkoon ja sen jälkeen yrittäis kiivetä sitä kivistä ja murenevaa rinnettä takas ylös.
No, kumminkin. Ehkä siinä oli jotain järkeä.
Eikä se ollu mikään oikea elämänohje.
Kello on nyt melkein neljä yöllä. Exä on alottanu viestittelyn heti aamulla. Jatkui päivällä. Soitti illalla ja puhui yli tunnin.
Oli saanut tietää että mulla ois niinkuin joku uus jo...
No niin onkin! Ja joo, tiedän. Mut mielensä muuttaminen ei ole moraalisesti väärin.
Yritin pitää asiaa salassa koska tiesin että siitä se sirkus seuraisi koska olen, no, siirtynyt eteenpäin näin pian, mutta silloin kun olin sanonut että homma seis(noin 4 eri kertaa ja eri katastrofia) mulla ei ollut mitään ajatuksia aloittaa mitään uutta. Ei minkäänlaista.
Eli hoidin homman niinku kuuluu, omasta mielestäni ainakin. Häh?
Tost on niin helppo alkaa vääntää et olis jotain päällekkäisiä hommia, varsinkin kun mulla on vähän historiaa sellasen käytöksen suhteen...
Mut kyl oikeesti kahesta katastrofaalisen hävettävän huonosti hoidetusta erosta jotain oppii.
Lopputulos vaan on täysin sama. Paskaämmä. Ja toi oli kaunein vastaanottamani kuvaus itsestäni tänään.
Puhelut estetty, se potkas mut ite fb- kavereista, viesteihin pyrin olemaan vastaamatta, olen skitsoillut, ollut kiltti(älä), ollut neutraali ja ottanut kaiken paskan vastaan koska aika samat loukkaukset siellä pyörii.
Viestit muuttu uhkaavansävysiks siin vaiheessa kun totuuden nykyhetkestä sanoin.
Joten oikeastaan oon täällä suht väsyneenä vähä freaking out ja mietin et ei kai mun tarvi turvautua muuhun apuun jo? Se ei oo mun juttu ja katon kyl viimeseen asti jos se rauhottus.
Ja nyt mun niinku pitäs herää kolmen tunnin päästä kun tulee vieraita.
Ja mua ei sais nukkumaan edes Michael Jacksonin henkilääkäri(sori).
Täähän on aivan mahtavaa. Kello on vittu neljä ja kukaan ei haluu tähä aikaan kuunnella mun stooreja enkä mä kehtaa yöllä mitään viestiäkään pistää. Mitä mä laittasin? "Minulta halakiaa piä tuon kanssa.."
Todella halkeaa, korvissakin on elohiiri tärykalvoissa. Se on nyt varmaan se kirous joka alottelee...
Ai nii, mut on muuten nyt kirottukin(luulin et mul on ollu kirous jo 2 vuotta.) Joten jos tästä kupsahdan nii se oli se kirous.
...avoimesta ikkunasta kantautuu vaasankadulta ihan helevetinmoinen mökä, joku huutaa toiselle naama punasena, aijaii tunnelmaa...
Ero on niin repivää ja sitä pirstoutuu täysin sirpaleiksi siitä. Tsemppiä sulle kaiken ton keskelle
VastaaPoistaTänks. Joo en tiedä kumpi on parempi, tulla ite dumpatuksi vai pistää poikki itse. Kummastakin on kokemusta. Jos saa lapikasta oikein pahasti, niin kyl mä siitä puolessa vuodessa viimeistään tokenen, mut jos antaa lapikasta... se riippuu ihan siitä et kenelle annat lapikasta. Jos se on vähän vekkuli päästään niin sehän istuu koko kesän sattumoisin siinä puistossa joka on asuintaloni edessä.
VastaaPoistaMut sit kun sitä terrorisointia tulee mitta täyteen, niin itellä helpottaa kun tajuaa että tuntee suurta empatiaa ihmistä kohtaan joka ei enää sitä ansaitse. Sit on valmis katkaisemaan langat. Älkää siis koetelko exiänne jos haluatte mitään yhteistyötä jatkossa. Nyt mä haluan vaan lyödä sitä naamaan, paitsi kun en edes halua. Inhottava ajatus lyödä naamaan, varsinkin ihmistä jota on rakastanut. Hänkin varmasti kärsii ihan tarpeeksi, mutta lisää omaa kärsimystään suututtamalla mut säännöllisen epäsäännöllisesti, koska se ei oo tässä vaiheessa enää normaalia suuttumista vaan se järjetön paskanheitto alkaa aivan saman tien. Siks jos ei pysty olemaan sivistyneissä väleissä niin ei kannata yrittää ja kerrankin mä olen se joka en nyt pysty 😡