Missio oli siis se että tästä juhannuksesta ei saa tulla paska!
Märehdin joku aika sitte minuutin ajan et mitäs nyt juhannuksena ku oon just eronnu ja plää plää juhannus oli joskus sellanen että sen vietti aina jossain kumppaninsa kanssa kivasti.
Mut sit pahvi heräs ja tajus et nii, moisista siisteistä juhannuksista on jo 10 vuotta. Ja siitä lähtien oon ollu sen hetkiselle kumppanille todellinen pain in the ass jos ja KUN se ei osoita mitään intoa juhannusta kohtaan. Hei, en mä suotta lomaa järjestä!
Totta helvetissä silloin ryypätään, sen verran pitkä pyhä ettei sitä voi oikein järkevästi viettää muutenkaan ilman että sekoaa jossain vaiheessa kun koko suomi on pysähdyksissä.
Ja sit ajattelin kahta edellistä juhannusta jolloin minulla oli miesystävä. Ihan sysipaskoja juhannuksia! Viime juhannusaaton vietin itseasiassa himassa elukoiden kanssa koska äijä oli kuspää, en muista miten, mutta selkeesti oli.
Mies pilasi juhannuksen.
Mut hittooko siitä hei. Kyllä sitä jonnekin itsensä saa kutsuttua. Oli itseasiassa alustavasti mökkipuheita, mut sit kun ne peruuntu, niin piti keksii jotain.
Naamakirjassa sit aloin pommittaa potentiaalisia ihmisiä ja kun tuli tarpeeks hyvä suunnitelma eteen, mökki, veneitä, yms, kesäsettii. Niin päätin että eräälle napsahti varsinainen lottovoitto sietää mua mökkireissulla.
Lähettiin matkaan mun Asconalla vaikka se ei vaikuttanu ihan olevan kunnossa, mutta ei se oo nii justiinsa. Rane mukaan toki. Kuha lähettii! Ei mitään hajua.
Tehtiin pysähdys keskellä ei yhtään vitun mitään yhellä huoltoaseman tapasella johon pääsi jotenkin tosi hankalasti, niin mitä hittoo! Siel oli pari tuttuu hippii, fillareilla! Mikä juttu, sattuma ja mitä hulluja! Mummotsygällä...
Perillä... kiva mökki, kiva mesta, kiva kiva kiva :)
Käytiin veneilemässä siinä, mentiin johonkin semi keskustaan, siellä oli terassi ja sit joku vitun siipirataslaiva! Ei siin kyl ollu niit rattaita.
Sit se oli iha täys suomenruotsalaisia, siis ihan purjehduskenkäsuomenruotsalaisia.
Vähä meni pasmat sekasin ja pyörittiin siinä hetki et öö.. ei ehkä oo ihan meiän mesta, kas ku ei menty sinne laivaan ihmettelemään.
Takas ku tultiin niin no.. porukassa oli yks tällänen äijä jota kovasti pidettiin taitavana koirien kanssa. *punanen lamppu*
Olin kyllä ilmottanut Ranesta ja myös sen että se on kiinnipidettävä koira, selittäen myös että miksi.
Mökillä oli 3 muutakin koiraa, jotka olivat aluksi kiinni mutta liehuivat loppujen lopuksi siinä irti laumana.
No tää nero päästää Ranen mun selän takana irti. Piilotti sen remmin vielä.
Kyllä suomalainen mies on sit hieno eläin viinakännissä...
Jotain se jo aikasemmin otti sen hihnan multa ja koitti hakee kontaktii Raneen. Rane katto vaa et mitä sä duunaat..?
No eipä siinä aikaakaan kun ei näy Ranee enää, muita kyl välillä. Aloin siinä hiiltyä kun hämärä laskeutui. Rähähtelin siinä jo pikkasen, mutta tottuneena juopuneiden ihmisten käsittelijänä jätin asian kytemään.
Älä ikinä väittele viinakännisen ihmisen kanssa. Se on umpitollo ja omasta mielestään oikeassa. Absoluuttisen oikeassa. Ja loukkaantuu arvostelusta verisesti eikä mikään ole pyhää.
Mäkin joudun aina äijien keskuudessa vähän lunastamaan paikkani kiitos kaikkien bimbojen, kun oon nuoremman näkönen kun oon ja nainen, sit ku on tollanen pikkukoira viel.. enhän mä voi mitään tietää, tietenkään!
Ainakaan mulla ei oo hajua siitä mistä puhun, miten vois olla. Pienet naiset ei tajuu.
Mun oli pakko rentoutua illaksi ja yöksi vaikka mul ei ollu aavistustakaan että missä mun muru viettää yönsä, ihan hirveeetä... mut mistä mä olisin sen löytäny, vieras paikka, yö, ja mun hämäränäkö...oisin ollu ite jossain suossa kaulaa myöten. Ja okei olin vähän juhannus-tiu tiu kun en ollu iha varautunu tähän.
Onneks ilta oli muuten onnistunut ja kaikki ne muut oli tosi mukavia ja ihan aitoja tyyppejä.
Välttelin siis tälle yhelle puhumista ja vaan mielessäni ajattelin että mä poltan sen saatanan mökin sit ku se on siel nukkumassa. Olin lepäämässä niin kuulen ku tää yks sönköttää siellä jotain viel et vai heppatyttö.. mä olisin niin paljon parempi heppatyttö.
*facepalm* teeskentelin nukkuvaa kun halusin kuulla hyvät läpät.
Nooh. Muutoin illalla kuunneltiin musaa, äijät sauno ja puhu typeriä, duunattiin nuotiolla kai jotain loimulohen tyylistä, mut se tippu aika monta kertaa nuotioon... ja sit yks koirista kävi napostelee sitä, nams!
Aamu valkeni, samoin minä kun ei näy Ranea. Kunhan kondis salli niin tämä harakanpelätin meni pihalle chillaamaan riippumattoon ja juomaan siideriä. Nice.
Se yks ei meinannu herätä, ja tosiasiassa se ei siis uskaltanu tulla ulos ennen ku neljältä iltapäivällä.
Alkoholin taika oli haihtunut ja muistui mieleen että tuli ehkä tehtyä ihan saatananmoinen virhearviointi eli päästettyä vieras koira vapaaksi ja vielä valjaat päällä.
Kun se sieltä tuli niin vittuilin 5 minuuttia ja se meni takasin.
"Auttaaks toi ny mitään?"
"Mitä sä kelasit oikein, et mä oon ilonen vai?!?"
Ei mennykkää nii ku susikuiskaaja vakuutteli että kyllä lauma hoitaa. Joo, kaikki asialle vihkiytyneet tietää että shiba ei välttämättä toimi perinteidin keinoin, eikä se välttämättä välitä laumasta ympärillään. Ei se oo laumakoira, ainakaan Rane vaikka toimeen tuleekin. Ei se välitä. Samana iltanahan eli aika hetihän se oli ottanu ritolat.
"Siellä se nukkuu muiden koirien kanssa jossain"
Yeah right.
Pointti: ellei eläintä kohdella huonosti tai hoideta niin että se pysyy terveenä, älä ala sähläämään toisen ihmisen, varsinkaan itsellesi vieraan eläimen kanssa.
Nytkin kävi just niin ku sanoin et kävis. Mut ei, kato ei voi uskoa.
Me oltiin vähän niinkuin saaressa, joka oli aika iso ja yhteydessä muihin saariin. Suunnitelmissa oli lähteä pikapuoliin ettimään Ranea, tottakai, nyt kun oli valosaa.
Mielessä oli lohduttavana myös semmonen että rodun piirit on pienet, ja facebookki on tehokas. En laittanu ite mitään ilmoo, mut Suomen Shiba RY:n fb-sivuja kyttäsin kyllä.
Sit sain puhelun.
Se oli eräs tuttu shibakasvattaja jonka kautta Rane tuli mulle sen tutulta Eestistä.
Kysyi että onko multa kenties koira hukassa? "ON!"
Oli löytynyt eestin sirulla varustettu black and tan-värinen shibauros, ja Ranen isän omistaja(suomesta) oli soittanut tälle toiselle. Eestiin rekattuja mustia shiboja ei ole hirveesti täällä jos edes on toista.
Sen oli joku ystävällinen sielu löytänyt, ottanut talteen(Rane ei ole arka ja pitää ihmisistä) ja lopuksi vienyt paikalliseen eläinsuojaan(jossa oli sirunlukulaite siis).
Eli sen jälkeen kun olin facesta kattonu et onko mitään, niin sinne oli tullut kuvan kanssa kysely että kenen koira, ja sit sain sen eläinhoitolan numeron ja soitin heti.
Jos joskus on taakka pudonnut harteilta.. en tiedä mitä olisin tehnyt jos jotain olis käynyt.
Nyt kyllä rekkaan sen suomeen, vaik käy se noinkin, ja hommaan nimilaatan puhelinnumeroineen.
Samalla siinä annoin anteeksi sille yhelle urpolle kun se oli jo ennen puhelua hiipinyt siihen pyytämään anteeksi johon vaan huokasin että kaippa meiän ois tultava toimeen kuitenkin...
Aion kyllä vittuilla siitä jatkossa. Siit kuulemastani heppatyttöjutusta vittuilin. Ei se ehkä tajunnu et mä en oo niinku mikää hevosenhoitaja. Tarjosin kyllä mahdollisuutta tulla kuiskailee mun hevoselle niin ohjelmassa olis ollu ihmispulkan vetoa xD.
Freddyn suuri arvostus miehiä kohtaan kun on tiedossa, varsinkin jos sille rupee äijäilee. Se vaan haistattaa ja lähtee kävelemään reippaasti ja eri suuntaan, ihminen perässä vapaalla tyylillä.
Se ois hienoo. Nimittäin jos joku eläin ottaa ihmiseltä pois turhat luulot itestään, se on hevonen. Se on se voima johon kokematon ei osaa reagoida.
No tää postaus meni tähän koirajuttuun, selkeyden vuoksi jatkan juhannusjuttuja toisen otsikon alla.
Parempi vaa pitää tätä päiväkirjaa kun nytkin kun yritän muistella tapahtumia niin ne hävii mielestä hirveetä tahtia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti