En juhlistanut uudenvuodenaattoa juurikaan. Päätin työputkeni uudenvuodenaaton aamutalliin, työputken jonka räpiköin läpi välillä vähemmän, välillä enemmän kipeenä.
Autonkin kanssa oli ongelmia kun pakkaset iski, nimittäin se halusi lisää jäähdytinnestettä. Meni jo niin vähiin että ei vesi kiertäny kennolle ja tuli vaan kylmää ilmaa sisään.
Lopulta menin Biltemaan ja lampsin asiakaspalvelutiskille. Missä on jäähdytinnesteet ja kumpaa 2001-vuoden E-sarjan mersu käyttää, vihreetä vai punasta? Ei tiennyt. Jonosta huikkasi sitten joku äijä että alkuperäsenä on vihree neste. Kiitos hänelle.
Ostin 4l valmista ja tuuppasin kaiken säiliöön.
Lämmintä ilmaa alkoi tulla sisään mutta kojelaudan näyttö alkoi samantien valittaa uudelleen että "coolant check level".
Hmm. Hmm indeed...
No ihan sama.
Uudenvuodenpäivänä lähdin kaveripariskunnan luo istumaan ja jauhamaan paskaa sen minkä jaksoin, ja siitä sit taksi alle ja tiksiin lojumaan.
Lojumaanpa hyvinkin.
Siinä vuoden toisena päivänä nimittäin lakosin totaalisesti, ihan ok olosta viidessä minuutissa sänkypotilaaksi.
Kuume nous kun raketti ja lihaskivut oli niin hirveet et melkein tuli tippa linssiin.
Se oli sit mun osalta siinä kolmeks(?) Päiväks.
Rane oli onneksi mutsilla hoidossa, mut mä en ollu kotona. Mutsi joutu ramppaa mun luona hoitamassa kisujakin.
3 päivää keräsin itseäni sohvalla, ja sairaanhoitajani ei voinut muuta kun tuoda mulle aina uus jäävesi ja joskus nenäsumutetta. Särkylääkettä meni, onneks oli omat mukana.
Duunit joutu perumaan, ihan kaikki. Puhelin oli pois päältä kun olin niin huonona etten pystynyt lataamaan sitä ja kaikki viestitkin lähetin viimeisillä voimillani.
Kolmantena päivänä sain luurin päälle, eli tokan päivän olin radiohiljaisuudessa. En silti pystynyt muuhun kun makaamaan ja syömään särkylääkkeitä. Pizzaa yritettiin tyrkyttää mutta se onneksi loppui kun keräsin voimani ja huusin kuin pahainen kakara että "vie se pois, HYI HELVETTI!!"
Sairaanhoitajani yritti saada mua syömään mut ei pystynyt, mitään. Makuaisti oli niin vääristynyt.
Kotiin pitäisi päästä. Keräsin kamppeet ja lähdin autolle, koska aina voi ajaa.
VÄÄRIN.
Aina voi ajaa jos auto toimis. Nyt ei toiminut. Ei vaan lähtenyt. Aattelin että hehkut loppu. Soitin hinurin koska olenhan autoliiton plusjäsen kröhöm... voin hinauttaa mitä vaan!
Periaattees se sopimus sisältää hinauksen lähimmälle sopivalle korjaamolle, mutta mun piti päästä kotiin. Yleensä ne kyl hinauttaa mihin sanoo, mut aattelin varmistaa asian et voiskos nyt pääsyä kyytillä kallioon asti kun on kuumettakin 39 astetta.
No se tyyppi puhelimen toisessa päässä nihkeili, ja selitti jotain taksin tilaamisesta.
Sanoin että en oo maksamassa mitään taksia enkä mitään ekstraa ja haukuin sen vitun nillittäjäksi. Että jos puhelu nauhoitettiin asiakaspalvelun parantamiseksi niin tässä oli helmi. Kukaan ei halua vastaansa kuumehoureisena rähjäävää Riiaa.
Hinuri tuli, ja toki sen on pakko koittaa sitä käyntiin, koska eihän typerä asiakas erota että onko autosta akku vaan loppu.
Ei lähteny, mutta kuten aina, sain hinurikuskin kanssa sovittua minulle ja autolle kyydin kotija koska en ollut siinä kunnossa että voisin järjestellä asioita.
Hinurikuskit on melkein aina kivoja. Mistäköhän se johtuu? Ehkä ne ei vihaa työtään? Hyvät ongelmanratkaisukyvytkin omaavat. Hyvää työtä, ja rankkaa, kiitos paljon heille!
Siitä kun selvisin, otin varapeiton ja tyynyn ja heittäydyin sohvalle sairastamasn ja bondaamaan kisujen kaa jotka olivat niin huomaavaisia että jättivät mulle tilaa neljäsosan sohvasta ja vähän peitonkulmaa.
Siinä me lojuttiin sit. Häsetin koiraa joka jäi äidille koska musta ei olisi ollut hoitamaan sitä. Kissat meni just ja just.
Kaikki oli työn ja tuskan takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti