Jotenkin nyt vaan tuli niin tankki täyteen mitä tulee yhteiseloon äijän kanssa. Ei toimi niin ei toimi.
Sanon vaan että mä olen huomattavasti reippaampi ihminen. Lisäksi, elämässäni ei ole pariin vuoteen ollut muuta kun työ ja mies.
Ei oikein sovi mulle. Ihmisten kanssa kommunikointi tulee koko ajan vaikeammaksi mitä vähemmän sitä on. Mutta en mä voi raahata ketään vasten sen omaa tahtoa missään kun sen toisen mielestä mikään ei tunnu olevan mielekästä. Päivittäinen Alepassa käynti riittää.
Mua ei vedetä mukana pohjalle, yksi elämä se mullakin on.
Ja nyt oon tietysti dramaattisesti muka maailman yksinäisin ihminen kun oon himassa lauantai-iltana kaiken jälkeen.
Tosiasiassa seuraa olisi varmaan puhelinsoiton päässä mutta kyllä tänään tuntuu siltä että keräilen itseäni.
Aika näyttää onko tää nolo on/offittelu nyt takana vai oonko nössö. Itseasiassa parasta olisi että äijä ei mun perään itkis vaan laittas nyt ittensä kuntoon kun joillekin parisuhde on sellanen safe haven johon voi vaan tuudittautua ja sulkea silmät todellisuutta. Sais ny vähä potkuu tästä.
Voi jeesuksen puusukset näitä parisuhdeasioita. Varmasti vaikuttaa sekin että on pinna kun viulunkieli mutta siihenkin on syynsä. Hienosti kyllä piilotan sen. Kraah kraaaaah..
Täti on vähän väsynyt. Mutta muistakaa, miesten takia ei kannata itkeä.
Kirjotin nyt sitten tänne kun en ole juttutuulella ja johonkin halusin purkaa.
Pitäsköhän lähtee huomenna Summer Soundeihin vaikka yksin sekoilemaan. Nyt ois oikeus koska olen niin kovin traumatisoitunut. Hmm.
Oispa vissyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti