Hyvin huonosti nukutun yön jälkeen ajelin kotiin tehden kuolemaa.
1. Helkkari kun kaiken maailman autoilijat yrittää hyökkiä autotalleista ja parkkipaikoilta tielle vaikka niillä on väistämisvelvollisuus. Ilmeisesti on vaan pakko kokeilla jos vaikka itse kuitenkin pääsisi ensin. Sama juttu pyöräiijöissä, jotka on olevinaan niin ajoneuvon kuljettajia että, -silloin kun heille sopii. Mutta jos heille sopii paremmin lähteä ylittämään tietä vähän jostain suojatien suunnilte mutta semmoisessa suurpiirteisessä 30 asteen kulmassa, he tekevät juuri niin. Ja ilmeestä näkee kuinka suurena yllätyksenä heille tulee että ei olekaan etuajo-oikeus aina, kaikkialla ja autoilija maagisesti tietää minne kukakin pottapää on seuraavaksi sinkoilemassa.
2. En juo kahvia mutta kummasti heräsin kun lueskelin aamuni ratoksi Punk in Finlandin foorumin viestiketjua aiheesta Annan&Sebastianin lifestyle-blogi. Ai kamala :D Nauroin vedet silmissä ja näin parin tunnin päästäkin on vielä huono olo kun nauroin niin antaumuksella juuri syöty aamupala mahassani.
3. Tajusin että myöhästyn just kun kellon mukaan mulla oli 20 minuuttia aikaa ehtiä Vuosaareen huollattamaan ripsiäni. Jotenkin en ikinä osaa laskelmoida itsellenii miellyttävää aikaa siihen. Tulee aina kiire, se on hölmösti sijoitettu muuhun aikatauluun, se on joko liian myöhään tai sitten vastaiskuna liian aikaisin vapaapäivänä koska viimeksi olin sitä mieltä etten ainakaan halua ajaa kehää ruuhka-aikaan ja sitten vapaapäivän aamuna olenkin vakaasti sitä mieltä että olen täysin sairas kun aikataulutin hommat niin että en saa nukkua silloinkaan. Tallille meno täytyy myös aikatauluttaa ruuhkaa vastaan ja sellasiin aikoihin kun ei ole tunteja ratsastuskoululla. On tämä vaikeaa kun on se luksus että saa tehdä omat aikataulunsa eikä tarvi kärsiä muista ihmisistä kuin vaan ihan minimaalisesti.
4. Naureskelin Radio Rockin korporaatiolle ja olin jälleen tatti otsassa kuullessani Tuska-mainoksen.
Takaisin tullessa kuuntelin kun Jone Nikula vertaa eläkeläisiä entisajan rockstaroihin, kun nykyajan rokkarit vaan halaa puita ja kerää rahaa hyväntekeväisyyteen. Mahtoikohan silloin huomata että tuli kuvailleensa kollegansa ja co-juontajansa Jussi 69:n bänditoveri Jyrki 96:n Unicef-hommat aika lailla siten miltä se minustakin näyttää? Odotin sitä epäröinnin särähdystä äänessä joka kertoisi siitä hetkestä kun hän tajuaa sen itse, samanlaista kuin itselläni kun puhuin ripsihuoltajalleni jostain lapsista käyttäen suositumman "Pirjopetteri"-nimityksen sijasta nimiparia Jorma-Anniina, ja juttua kertoessani tajusin juuri sillä hetkellä että ripsihuoltajani nimi on Anniina.
Mutta ei sellaisessa tilanteessa saa epäröidä tai homma ajaa karille!
5. Ilmeisesti mun päivää piristää jotkut asiat. Muille ihmisille nauraminen on se "jotkut" asiat. Tunsin itseni hetkellisesti huonoksi ihmiseksi, mutta en sentään tykkää katsella näitä hassuja kotivideohommia jossa ihmiset kokee helvetillistä kipua.
6. Sammutin auton juuri sillä hetkellä kun radiossa oltaisiin kerrottu että miksi presidentti Sauli Niinistö ja uusi piäministeri Alexander Stubb eivät tule toimeen. Now I will never know. NEVER.
7. Pikku päristimeni on lähtenyt katsastukseen. Jännittää, vaikka tiedän ettei se mitään leimaa saa. Ne tulee syynäämään sen tarkemmin kuin minkään muun auton koska nekin vihaa sitä. Viha-auto :(.
8. Eteisen matolla odotti postia. Kirje tilastokeskuksesta.
Osallistu työmarkkinatilanteen selvittämiseen. Haastattelija ei ole löytänyt puhelinnumeroasi haastattelua varten, ja siksi hän on alustavasti varannut ajan käydäksesi luonasi: Kenttätyöaikana 23.6-9.7!!
Jaa niinkuin ajattelivat että kökin täällä koko sen ajan. Niin vissiin, vittuillakseni en vastaa niin ei saada luotettavia tilastoja.. vai pitäsköhän vastata, mutta kusettaa? hähää! Olisihan se nyt sääli että yliaktuaari Jyrki Krzdsbvnpisfuhvo ei nyt pystyisi tekemään tätä mahdottoman tarpeellista ja epäilemättä hyvin palkattua työtään niin hyvin kuin voisi.
9. Mies on takasin, ja se tarkoittaa sitä etten ehdi syömään kahta lämmintä ateriaa päivässä. Pitääkseni vitutuksen ja ajoituksen balanssissa taidan mennä buffet-lounaalle tallimatkalla. Ne on kukkaroystävällisempiä kuin extempore kaupassakäynti.
10. Ilmeisesti tämän takia rauhoittava lääkitykseni on sen verran tiukka että se asiaa kauhistelleen sairaanhoitajan mielestä vastaa neljää kymppipamia päivässä ja ihmetteli kuinka pystyn toimimaan sen kanssa. No miten pystyisin ilman? Eihän kukaan jaksais mun juttuja. Maailma on sairas ja minussa ei ole mitään vikaa, mutta siitä maailmasta enemmän sitten toisella kertaa.
Kaikki tämä ennen puoltapäivää! Oikein hirvittää jo etukäteen, mutta ehkä asennetta ei ole vielä myöhäistä korjata?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti