Eli siis en ole enää juurikaan tekemisissä tämän paikan kanssa jossa tein hommia PALJON!
Mut siinä vaiheessa kun tallinomistajan hyvä ystävä vihaa mua jostain vitun käsittämättömästä syystä niin what can u do?
No siis oisin voinu tehä vaikka mitä mutta moni vaihtoehto mitä oli tarjolla... monikaan ei ollut sen arvoista että olis ees viittiny.
Tein siis melkein 5vuotta hommia tässä keskisuuressa yksityistallissa.
Mä kun osaan kengittää, hieroa ja kun oikeesti oon ihan mukava ihminen enemmistön mielestä ja mulla on aikaa jäädä miettimään yhdessä asiakkaiden kanssa näiden hevosaiheisia ongelmia, niin ei voi väittää ettenkö olis ollu pidetty.
Lisäksi, oon kunnon työkone joka on nopea, tarkka, eikä heti hyydy. Hevosala kun on vähän rankka sinänsä että esim. Saikuttaminen. Ei sitä tehä noin vaan. En edes pitänyt lomia vaan tuurasin muiden orjien loman aikana.
Sikainfluenssan takii kyl olin yli kuukauden pois, okei, ja sit kerran kolme päivää putkassa jossa yhteydenpitokiellosta huolimatta pakotin ne edes ilmottamaan tallille.
siinä lomat viimeseen kolmeen vuoteen, hah!
Ja kyllä, tiedän oman arvoni, so?
No, yhessä vaiheessa musta alkoi tulla valituksia, taas. En edes muista niitä kaikkia koska ne oli typeriä, mutta aina onnistuin fiksaamaan kunkin fiktiivisen epäkohdan(tosin autoni 666-tarrasta en suostunut luopumaan), mut sit tuli varsinainen pommi.
Tää tallinomistajan ystävä oli pyytänyt mua laittamaan ponilleen irtokengän. Poni on perus käytöstavaton vuonis joka pitää rauhoittaa irtokengän laittoa varten domogeelillä.
Tulin ajoissa tekee iltatallia eräänä iltana, ja samantien mun hihaan iskee kiinni pari kakaraa että ootsä Riia, me ollaan M****n vuokraajia, voisitsä laittaa sille sen kengän nyt?
Öö, joo?
No mikäs siinä ois ollu mut se meni ihan sirkukseks kun ne vuokraajat oli siinä. Kaikkea sai olla ohjeistamassa.
Ei, me ei laiteta ponia tähän käytävälle vilkkaimpaan kohtaan kiinni ja rauhoteta sitä siinä vaan sen pitää olla karsinassa, ja ihan rauhassa ainakin puol tuntia.
Tein itse sillä aikaa muita hommia, niitä on aina, ja sitten tulin kuin sukkasillani laittamaan sitä kenkää.
Poni alkoi heräillä turhan aikasin, ja kun se vielä oli näitä ikäviä irtokengänlaittoja kun kaviosta on hapertunut ne kohdat mihin voi naulata. Sain kuitenkin 2 naulaa molemmin puolin niin että niil pitäs kyl pysyä, mutta sit oli pakko lopettaa kun poni alkoi olla sen verran hereille että ei huvittanut alkaa painia sen kanssa ja pahentaa mahdollisesti sen henkistä ongelmaa, kun enhän minä tiedä mitä sen takana on, kun en taustoista tiedä ja tallissa käsittely jää siihen tarhaukseen ja ruokintaan.
Kumminkin, tässä ei ollut mitään kummempaa.
Sanoin sitten häliseville vuokraajille että ei iltaheiniä, ja huolehditteko väkirehut itse kun poni ei saa syödä ennen yöheiniä jotka jaettaisiin parin tunnin päästä.
Kysyivät että voivatko mennä ratsastamaan.
Hämäännyin ja sanoin vaan epämääräisesti että ei sillä voi mennä ratsastamaan vielä aikoihin...
ja hävisin jatkamaan iltatallia. Huom. Aikataulussa.
Seuraavana päivänä soi puhelin että mun kanssa on taas jotain ongelmia.
Olin kuulemma antanut vuokraajille luvan ratsastaa vaikkei ollut heidän päivänsä, sanonut että voi antaa väkirehut jne jne ja kuulemma olin siis yrittänyt tappaa hänen poninsa joten nyt on luottamusongelma ja tämä on hoitovirhe.
VITUT! Kenenkään vuokraaja ei ole mun asia, ja noi ei ole ne ohjeet mitkä annoin. Sen sanoin nimittäin selkeästi että ei saa syödä ennen iltaheiniä.
Saanen huomauttaa myos että näyttäisi olevan yleinen käytäntö antaa hevosen syödä sit kun se vaikuttaa olevan hereillä domogeelin antamisen jäljiltä
Homma huipentui siihen että minut kutsuttiin keskustelemaan asiasta kolmistaan tämän asiakkaan sekä tallinomistajan kanssa.
Käytännössä se meni niin että minä kuuntelin ja nää kaks huus mulle raivoissaan.
En ymmärrä sen kokoontumisen tarkoitusta ollenkaan, koska ei ollut mitään mitä olisin voinut sanoa. Ihan järjetöntä. Kuitenkin vedin parhaan pokerinaaman esiin ja olin niin perkeleen asiallinen ja vitun sovitteleva. Oikeasti.
Tallinomistaja draamaili että kun hänellä on muutenkin tarpeeks vaikeeta elämässä nönnönnöö, no kyl varmaan onkin, ittes kanssa, ja sit tää asiakas oli oma psyko itsensä.
Siitä lähtien en enää työskennellyt tallilla vaikka aluks puhe olikin vähän muusta.
Aihe salattiin jopa tallimestarilta, joka muuten oli ärsyttävän sveitsi ottaen huomioon että kuka oli aina puolustanut häntä tollasta kiusaamista vastaan.. kuka lie?
Jälkeenpäin mulle kävi tosiaan selväks että ei sekään tienny oikein mitään...
Pesti oli ohi, tarina jatkuu. Mutta se on niin pitkä ettei kukaan jaksa lukea sellaista sepustusta.
Toiste sitten. Kakkososa kertoo siihen kuinka kiipesin tosi syvältä moraaliseen voittoon(ei moralliseen, ei sentään.) Kuten vittu aina ja jatkan kiipeämistä koko ajan, bitches.
This is me, not giving a fuck. Eventually.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti