Just nyt istun Sipoossa yksin, no, koira seuranain.. kello on 12 päivällä lauantaina enkä oo nukkunut yhtään.
Eilen oli mummon hautajaiset.
Helpotus sinänsä, kuten faija sano niin mummo heitti pyyhkeen kehään silloin kun pappa kuoli. Nyt oli ikää jo liki sata, alzheimer niin paha
Mä en vieraillut mummolassa enää kertaakaan papan kuoleman jälkeen, se alamäki nimittäin oli nopea. Jos hän kuvitteli setääni miehekseen, siis papaksi, varmaan koska setä oli tullut enemmän tähän isäänsä kun taas mun isä on ihan selvästi tullut äitiinsä.
Luonteenpiirteet menee niin että sellasta tiettyä kovuutta on tullut mummolta iskän kautta mulle. Jos joku homma on tehtävä, raskaskin, niin se tehdään.
Kumminkin, mä mietin et jos se ei muista oikein mitään sitte 70-luvun, minä se olis mua pitänyt? No tuskinpa juuri minään.
Mummo kuoli viitisen vuotta sitten, nyt käytiin sanomassa ne hyvästit.
Matkalla ruodittiin mun miesvalintoja ja elämänvalintoja jonka jälkeen se nyt meni siihen että mä pidän jokseenkin diipin monologin takapenkillä systeemistä, kultaisista muureista, siitä että miten asia voi olla täysin huono jos oot sen takia oppinut asioista jotain mitä ei opeteta ja niinpä niin, täyttä asiaahan se oli mut en mä nyt sitä jaksa miettii. Mut ei kuitenkaan sitten enää pohdittu näitä mun elämänvalintoja enää tällä ajomatkalla. Viimeks tuli jo tarpeeks selväks, samaa mieltä mut minähän niiden kanssa oon joutunu elämään ja nyt niistä viel pitäs kuullakin?
Pää on ollut todella kiireinen. Että jos mä oon kiireinen, niin pää on kyllä kiireisempi. Eihän tässä saa rauhaa iteltään ku nukkuessa, jutellessa tai kuunnellessa musiikkia. Työ on jo niin selkärangassa että se menee kummemmin miettimättä.
Sit on kuitenkin monta tuntia aikaa omien ajatusten kanssa, ja sen kun yhdistää kaikkeen mitä täs on ollut, mun elämänasenteeseen ja lievästi ja kauniisti sanottuna synkkään sielunmaisemaan vittu et pääseeki hyökkimään salakavalasti aivan jäätävä fiilis..
Paloin ihan loppuun jo vuos sitte mut ei mulle nyt oo suotu sellastakaan luksusta ku hermoromahdus! Se olis suoraan psykoosiin siin vaiheessa.
Onneks pää kestää.
Monesti kannustan itseäni sanomalla että vitun pelle ja sun tyhmät ongelmas, jokasella on omansa
En mä tiedä. Mä nyt haluan vaan istua juomassa mun hienostelukaakaotani ja tuijottaa sälekaihtimia.
Kun enpä nyt aatellu hiihtämäänkään lähteä! Mul on yks autonraato pihas ja kolme viel kamalammas kunnos muualla.
Ei helvetti... noi autojututkin on ollu niiiin eeppisiä et en ala nyt sen enempää siitä tai en ikinä tuu vaihtaneeks biisiikää ja ku tää kunnon trance ei nyt oikein uppoo, en tajuu miten toi laite hyppäs johonki soittolistaan albumin sijasta.
Mietin jos menis vaa suihkuun ja pesis hiuksetkin, asia jota en mielellään tee aamupuolella. Sit ois puhdas. Sit vois lähtee tonne teeskentelee normaalia päivää, koiran kaa ulkona ja sit vaik kaupassa... ja sit toivois et kello ei oo paljon ja kukaan ei ole kysellyt perään.
Täti laittaa nyt laturinpiuhan korvaan.
Niin, tosiaan, vastuu on lukijalla. Mummo kuoli, ei yhtään unta, yritän samalla arpoa viestitse eksäni kanssa että missä autossa täysi akku tyhjä akku harmaa akku blazerin akku bemarin akku, se akku jossa on ne navat eripäin kun niissä muissa(missäköhän se on, asconan vanha akku... katosi mun omassa tapaninpäivän riehassa kun kaikki meni päin persettä ja auto jäi tielle, faija soitti et mummo kuoli, minä soittelen duuniin et mä en nyt voi muuta kun jatkaa sen vitun mutterilingon elvyttämistä... siin meni kyllä mittari niin saatanan joulunpunaselle et kukaan ei olis ees uskaltanu tulla avuksi)
Ja tää on vaan jäävuoren huippu voi elämän kävyt ja vieläkin tää musa tulee...
Np. Shiny Toy Guns- dont cry out.
Mut eheeeei kauaa! Alkanu taas huvittaa musan kuuntelu, niinku metallinkin taas... mikä on aivan järjettömän naurettavasti sanottu aikuiselta naiselta i guess nyt ku tulin miettineeks.
Ei siinä. Mitäs sitte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti