Ah, tuo hieno tunne kun on ajanut itsensä taas täysin piippuun.
Ensin meni hyvinkin valoisasti, selvisin kaikista tehtävälistan asioista kunnialla ja sekös paransi mieltä entisestään. mutta sitten... sitten alkaa rosvoamaan niitä tunteja yöunesta pikku hiljaa, kyllä näillä unilla vielä selviää jne...
Lopputuloksena viikon ajan 4h /yö unta ja päivät hirveellä höyryllä läpi kun pitää muka takoa kun rautakin on olevinaan taas niin kamalan kuuma.
Ei sitä ikuisesti jaksa, eikä tällä fysiikalla edes kauhean kauaa. Ensin lähtee ruokahalu, sitten jaksaminen, ja tulee stoppi.
Nyt on nukuttu pe-la yönä 15 tuntii, la-su ei juur ollenkaan tietty ja sit aamutalliin, ja su-ma 13 tuntii.
Työt sai tehtyy, kämppä ja minä ollaan ihan ruokottomas kunnos, hevonen on ollut omillaan täysihoitolomalla 3 pvää josta tietysti kalvaa hirmu syyllisyys. kissat sentään saaneet ruokansa, puhtaan vetensä, laatikkonsa ja paijaukset kuten pitääkin, koska vastuuhommat hoidetaan toki tai sitten värvätään hoitaja.
Nyt maanantaiaamuna olen siis herännyt kasilta. Tästä on hyvä jatkaa unirytmin suhteen. Minä nyt vaan tarvitsen 8h unta yössä kun on niin fyysistä puuhaa päivät pitkät. Tietenkin nyt on olo mitä hirvein kun eihän sen 13 tunnin aikana ole tietenkään saanut nesteytystä tai ravintoa, ja pitkän lojumisen jälkeen olo on ihan hakattu. Asiaa yritetään lääkitä ja hoitaa tällä hetkellä, ei tosin kaikin keinoin mutta kaikin hyvin keinoin.
Kolmen tunnin päästä pitäis lähteä liikkeelle, ensin hevosen luo, sitten muiden hevosten luo. Yritän olla kasaamatta itselleni siihen mennessä kummempia paineita, kunhan saan siihen mennessä itseni sellaiseen jamaan etten järkytä ketään ja pystyn liikkumaan näyttämättä siltä marionetiltä jolta on puolet langoista poikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti