viime aikoina olen ollut hyvin tyytymätön elämääni.
all "work" no play..(opiskelu ym) stressi tulevaisuudesta jotta miten pärjää rahallisesti. olenhan ollut 10 vuotta elämästäni työtön, ja vasta alkanut rakentaa uraa, joten yhdestäkään mahdollisuudesta kartuttaa kokemusta ei kieltäydytä.
piti mennä hieronnan näyttöön viimein, olin jo ilmoittautunut, mutte enhän olisi ehtinyt kerrata, ja toisekseen eräs juniorihevonen antoi mulle kaks kertaa sen päiväset ilmalennot etten oo kymmeneen vuoteen kokenut. oma kenkäkin lens lepikkoon. seuraus: toisen käden keskisormi ilmeisesti takertui joko normaaliin tai gramaaneihin, joten nivelet ei tykänny joten en viitsi mennä sitten näyttöön kun kyl toi käsi tarvii lekurin syyniä nivelten osalta. mut mennää ku ehitään juu...
mut tsiisus, propsit hevoselle, harvoin pääsee enää totakaan kokemaan. toiv ei heti uusiks.
no mutta koska täs on muutenkin ollu vähän ilonaiheet vähissä ja väsymys painaa, niin olisin juhannukseksi(joo olen lame ja välitän tollasista) kaivannut jotain ihan yksinkertaista hauskanpitoa kenties luonnossa. mutta tuli vähän erimielisyyksiä lähtemisestä. tulin siihen lopputulokseen että saatan lähteä akkain kaa saareen. mulla on liian vähän ystäviä jotka osaa ottaa rennosti, pitää hauskaa eikä anna pikkujuttujen häiritä.
koska jokainen on oman onnensa seppä, niin joku henkinen laastari on nyt revittävä irti ja taas vapautettava tää luonnonvoima jollaisena itseäni pidän. katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
edit: mitäköhä hittoo... siis angsti se vasta voimavara näemmä onkin. aaargh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti